perjantai 9. toukokuuta 2014

Syvään päähän

Kroppaan sattuu, mieleen sattuu, väsyttää. Päänsärky on jyllännyt toissaillasta asti. Särkylääkkeet auttavat hiukan, mutta eivät vie kipua pois. Makaan sängyssä ja kerään voimia. Pitäisi pukeutua. Olen sentään jaksanut käydä suihkussa ja syönyt aamupalaa, mutta väsymys otti vallan. En jaksa ajatella. Deadline lähestyy ja ahdistus kasvaa, kiertyy kaulan ympärilleen ja asettuu rinnan päälle makaamaan. Muistuttaa kuinka en osaa mitään ja olen epäonnistunut kaikessa. Se vakuuttaa olevansa oikeassa, ja masennus tukee sitä julistamalla epätoivon sanomaa. Kroppa on jännittynyt ja varuillaan, pelkää kaikkea. Terät ja veri lupailevat valheellista rauhaa, joka kestää vain niin kauan kuin veri virtaa. Minä olen liian pieni selviämään tästä, mutta silti minun pitää. Muut vakuuttavat, että en ole syyllinen ja että minun ei pidä vaatia itseltäni liikaa, mutta he valehtelevat. Todellisuudessa kukaan ei arvosta tekemisiäni, mutta he eivät sitä sano, sillä niin ei sanota tuntematta huonoa oloa. Ihmiset vain suojelevat itseään näiltä samoilta tunteilta, tekevät niin kuin tietävät oikeaksi, jotteivät tuntisi itseään pahaksi. Oikeasti kaikki ovat turhautuneita. Minun pitäisi tajuta päästää heidät pois tästä, ja eristäytyä ja perua kaikki tapaamiset. Olen paha, manipuloiva ja itsekäs, enkä ansaitse apua tai hyviä asioita.

6 kommenttia:

  1. ...ja nyt voisi kääntää ajatuksia vaikka väkisin positiivisempaan suuntaan<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei ne vaan väkisin käänny, kun huonoina hetkinä olen aivan varma noista asioista. Se on minulle silloin totuus ja yritykseni uskoa päinvastaiseen on kuin päättäisin uskoa osaavani kävellä käsilläni: yritys muistuttaa, että en oikeasti osaa ja epäonnistun heti. Tämä vertaus toki sisältää opittavan taidon, ja tiedän että voin opetella ajattelemaan toisin. Se vain on niin kovin työlästä ja kivuliastakin. Onneksi nämä ajatukset eivät ole mielessäni aktiivisina kuin huonoimpina hetkinäni.

      Poista
  2. Olet todella ankara itseäsi kohtaan. Pystyisitkö löytämään edes jotain hyvää itsestäsi? Olet hyvä ja arvokas ihminen, riittävä juuri tuollaisena <3 Toivon että saat tarvitsemasi avun, jotta opit näkemään itsesi paremmassa valossa. Voimia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. <3 Sitä apua minä tarvitsen, yksin en saa muutettua ajatteluani, sillä negatiivinen ja syyttävä puoli minussa on vahvempi kuin omaan hyvyyteeni uskova. Tarvitsen muita puolelleni.

      Poista
  3. Ikävää kuulla, että viime päivinä on ollut vaikeampaa. Ehkä ajattelet liikaa sitä mitä muut ajattelee sinusta? ...tai siis mitä AJATTELET muiden ajattelevan sinusta. Muut taitavat nähdä sinut paljon rakastavammin ja lempeämmin kun miten sinä itsesi näet. Vaadit itseltäsi paljon enemmän kun mitä muut sinulta tällä hetkellä vaativat. Sillon kun on voimat vähissä on hyvä antaa itselle lupa laskea vähän rimaa. Voimia! H

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Noinhan se on. En vaan osaa luopua tällaisesta ajattelusta. Mutta entä jos kuitenkin olen vaan laiska? En osaa vetää rajaa sen suhteen, mikä on riittävästi.

      Poista

Pienikin kommentti on suuri ilo.