En ole aamuihminen...
... mutta joskus yritän saada asioita hoidettua aamullakin.
Opiskelutekniikat ovat vuosien varrella hioutuneet, mutta muistan tämän fiiliksen - ja tulee se välillä vieläkin.
Joskus romahdan.
En ole kovin hyvä ottamaan vastaan negatiivista palautetta.
Kun yritän koota ajatuksiani muutaman päivän kalorivajeen jälkeen.
Puolustusreaktio tulee ensimmäisenä, jos joku kyseenalaistaa selviytymiskeinoni.
Joskus yksin on parempi, mutta on se surullistakin.
En aina ihan tiedä millaista reaktiota minulta odotetaan...
... ja joskus on muutenkin sosiaalisesti kankea olo.
Onneksi mulla ei ole luottokorttia.
Äiti soittaa ja haluaa kysellä kuulumisia.
Kun kerron itsestäni tai tekemisistäni jonkun (mielestäni) jännän jutun jollekulle.
Pienet selväjärkiset hetket syömisvammailun keskellä.
Olen herkkis.
xDDD
VastaaPoista