Identiteettipohdintaa

Ei mennyt tämä päivä ihan eilisen toiveiden mukaan. Heräsin puoli viiden aikaan enkä saanut unta sen jälkeen. En kuitenkaan jaksanut toimia aamulla aktiivisesti, vaan meni yli puolen päivän ennen kuin olin ovesta ulkona.

Oli tyhjä ja poissaoleva olo, mutta sain pari tuntia tehtyä hommia. Kotiin tullessa olin sen verran väsynyt, että makasin keittiön lattialla kymmenisen minuuttia ja annoin muutaman kyyneleen valua.

Opintopsykologi soitti, ja tällä viikolla tavataan. Aikamoista hulluuden hoitoa siis tämä viikko, kun on yksi psykiatri, kaksi psykologia, ja vielä neljäs ihminen kuuntelemassa. Jokohan alkaisi olla tarpeeksi apujoukkoja?

Tänään aamulla vietin suihkussa reilu tunnin, kun ei vaan kiinnostanut lähteä poiskaan. Siinä ehdin kuitenkin ajatella asioita, erityisesti omaa negatiivista käsitystä itsestäni. Päädyin siihen, että negatiivinen identiteetti on turvallinen. Vaikka siihen liittyy surkea itsetunto ja kurja olo, se kuitenkin suojaa muilta ihmisiltä. Kun valmiiksi ajattelee olevansa huono, ei negatiivinen palaute tunnu yhtä pahalta. Jos olen erehtynyt ajattelemaan itsestäni jotain hyvää, olen saanut ikäviä muistutuksia siitä, että en oikeasti pärjääkään.

On siis parempi pitää kiinni negatiivisesta identiteetistä, sillä se ei horju niin kuin positiivinen. Muiden sanomiset eivät hetkauta sitä. Kaipaan pysyvyyttä, tasaisuutta ja ennustettavuutta. Positiiviset ajatukset itsestäni eivät ole tarpeeksi vahvoja kestääkseen minkäänlaista vastustusta. Niinpä päädyn identiteettiin, joka tekee oloni kurjaksi, mutta on sentään suhteellisen kestävä. Kehut eivät horjuta sitä, ja ikävät sanat vain vahvistavat.

Mietin myös, kuinka en tunne koskaan olevani tarpeeksi. Minulle on käynyt monesti niin, että se mitä olen tehnyt, ei ole kelvannut koska olen tehnyt liian vähän tai liian huonosti. Siitä, ovatko vaatimukset olleet kohtuullisia, en ole ihan varma. Opin kuitenkin, että kelpaan vain, kun teen kaiken ja enemmän täydellisen hyvin. Piti tietää mitä tehdä, arvata etukäteen, ei kysellä. Valitusta tuli tekemättömistä asioista, joita en tajunnut tehdä. Enkä ole edes muuttunut näiden asioiden suhteen, en edelleenkään muista kotoa lähtiessä katsoa, pitäisikö roskat viedä. Pitäisi kuitenkin, koska muuten olen epäonnistunut ja tuon vain pahaa oloa muille.