Makaan olohuoneen lattialla. En keksi yhtään asiaa, jonka vuoksi tästä nousisi. Mikään ei kiinnosta tai motivoi. Kaikki on ihan sama. Makaan vain ja itken. Jossain vaiheessa syyllisyys ajan tuhlaamisesta kasvaa liian suureksi, ja pääsen tästä ylös. Haluaisin kuitenkin positiivisemman syyn nousta. Haluaisin haluta tehdä jotain, muutakin kuin ottaa iltalääkkeen nyt ja nukkua sen avulla koko päivän ohi.
En pysty nyt päättämään, että olenpa iloinen ja näen kaikki hyvät asiat elämässäni. Näenhän minä ne, ne eivät vain tunnu miltään. Toki olo olisi vielä karmeampi, jos mitään hyvää ei olisi. Mutta silti, mikään ei auta juuri nyt. On vain minä, itku ja syyllisyys kaikesta. Syyllisyys ajan tuhlaamisesta (omani ja toisten), syyllisyys tämän kirjoittamisesta (huomiohuora!), syyllisyys kiittämättömyydestä, syyllisyys yrittämisen puutteesta, syyllisyys vaikenemisesta. Syyllisyys, syyllisyys, syyllisyys.
Mun vika.
Tiedän tunteen ja samaistun...Haluaisin sanoa sulle niin paljon mutta en osaa. Joten toivotan vaan voimia, toivottavasti huominen on jo parempi <3
VastaaPoistaKiitos. <3
Poista