perjantai 14. helmikuuta 2014

Itseaiheutettua

Maanantain jälkeen olo on ollut ehkä hiukan parempi, ainakin tiistain ja keskiviikon ajan. Stressiä olen kyllä tuntenut, ja ahdistusta, mutta noina kahtena päivänä ei erityisesti masentanut. Paljoa en kyllä saanut tehdyksi.

Eilen aamulla masentunut olo palasi. Jaksoin kyllä nousta melko pian heräämisestä, mutta muuten aamussa ei ollut kehumista. Olisi ollut hyvin aikaa tehdä jotain, mutta enpä tehnyt. Söin ensin ihan liikaa leipää aamupalaksi. Viiltely on koukuttanut minut nyt aika pahasti, ja ennen suihkuun menoa nappasin terän mukaan kylppäriin. Muutama uusi haava tuli.

Jossain vaiheessa suihkua ajattelin, että en voi enää viillellä, iho alkaa näyttää aika karulle tällä hetkellä suosimastani kohdasta. Tunsin kuitenkin edelleen tarvetta satuttaa itseäni, olla paha itselleni, purkaa oloani. Mieleni on jo jonkin aikaa ehdotellut oksentamista ratkaisuna itseinhoon ja liikaan syömiseen. Otin ämpärin, ja ajattelin, että jos oksentaminen onnistuu ilman sormia, niin saan sen tehdä, mutta en muuten. Se ei onnistunut, mutta yrittämisen jälkeen mielentilani oli siinä määrin vaihtunut, että turvauduin kuitenkin sormiin. Oksensin kahdesti, en mitään suurta määrää kylläkään. Lopetin, koska vatsan kramppaaminen sattui ja ruokatorvessa tuntui epämiellyttävää painetta. Lisäksi sain sen mitä halusin, eli pahan olon purkamisen. Terään tosin tartuin vielä uudelleen.

Mitä minä sanoinkaan terapeutille syksyllä? Sanoin, että se saa potkia mua hankkimaan jotain lisähoitoa/apua, jos alan oksennella. Eihän yhtä kertaa voi vielä laskea oksenteluksi? Se on vain kerta, ei vielä mikään tapa. Ja lisäksi mulla on jo lisäapua, kun menen käymään lääkärinkin luona ja mulla on lääkitys. (Huomenna nousee annostus.)

En oikein tiedä missä menen. En saa koulujuttuja tehdyksi. Ahdistuksen työnnän jonnekin taka-alalle, ja se onnistuukin silloin kun oikein masentaa. Eilenkin nukuin kahden tunnin unet tuon suihkuepisodin jälkeen sen sijaan, että olisin saanut jotain aikaan. Syömiset oli viime viikolla liian vähäiset, mutta tällä viikolla olen ottanut takaisin, ja syönyt ihan liikaa. Yritän nyt tulevan viikon aikana syödä kevyehkösti, mutta en liian vähän. Lisäksi yritän olla viiltelemättä. Oksentaminen on vaan valitettavasti se tällä hetkellä houkuttelevin asia.

4 kommenttia:

  1. Valitettavasti yhdestä kerrasta tulee helposti tapa...Tiedän kokemuksesta, että kun kerran oksentaa, seuraava kerta on jo helpompi ja sitä seuraava. Äkkiä on koukussa oksentamiseen.Bulimia on sitten seuraava askel. Toivon todella, että saat apua pahaan oloosi ja pystyt lopettamaan oksentamisen heti alkuunsa. Mitä jos olisit rehellinen lääkärille ja kertoisit missä todella mennään? Kaikkea hyvää sinulle, t. kohtalotoveri

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä mä aionkin kertoa, tiedän etten salailemalla saavuta mitään. Eipä tämä ole ensimmäisiä kertoja, kun oksentelen. Ainakaan koskaan tähän mennessä se ei ole erityisen pahasti lähtenyt käsistä.

      Poista
  2. Pahinta on epätietoisuus, sekun ei tiiä missä itte mennee. Hyvän jakson jälkeen tuli jälleen ahistus.

    VastaaPoista

Pienikin kommentti on suuri ilo.