tiistai 14. tammikuuta 2014

Parempaa

Mieliala lähti nousuun eilen illalla. Onnistuin yhdessä pienessä jutussa, vaikka kuvittelin etten osaisi. Tänä aamuna on ollut paljon elävämpi olo kuin viimeisinä kahtena viikkona. Ei enää tee mieli laahustaa, eikä meinaa itkettää ilman syytä.

En oikein osaa suhtautua tähän. Toisaalta mieleni varoittelee, että kohta kuitenkin romahdan alas, toisaalta taas sättii, kun on valittanut tänne ja huolestuttanut. Eihän mulla mitään sairautta voinut olla, kun se ihan itsestään vaan lähti pois. Eli hyvä etten ruvennut heti varailemaan lääkäriaikaa.

Erityisesti tuo "enhän minä sairas ollutkaan" -ajatus on ikävä. Ihan turhaan valitin, ja itsesäälissä rypemällä vain lietsoin oloani. Huomionhakua vaan, ei muuta. Nyt pitäisi ehdottomasti ottaa kiinni asioissa, joiden hoitaminen ei viime viikolla onnistunut.

Edelleenkään minulla ei ole erityistä halua tehdä mitään, mutta tuntuu siltä että jotain voisin nyt tehdä. Ei vaan ole mielessä sellaista asiaa, mikä erityisesti kiinnostaisi. Aloitin eilen piirustuksen, mutta nyt mielialani ei enää sovi sen kuvan tunnelmaan, joten ei tunnu oikealle jatkaa sitä.

Tämä olo on outo. Ei varsinaisesti hyvä tai onnellinen, mutta se täydellinen energian puute ja murheellisuus hävisi johonkin. Tunnen masennuksen tapaista tässä alla. Ihan kuin olisin pari viime viikkoa kävellyt heikolla jäällä sohjoisessa vedessä. Eteneminen oli hidasta ja väsyttävää. Nyt vesi on äkkiä jäätynyt kokonaan, ja jää kantaa. Alusta on liukas ja pienellä tönäisyllä pääsee eteenpäin - ihan varma en ole siitä, kuinka hyvin hallitsen liikeen suuntaa. Sama musta vesi siellä jään alla silti on. Saa nähdä milloin sula kohta tulee vastaan.

6 kommenttia:

  1. Samanlaisia fiiliksiä täälläkin... Masentava olo. Tarmoa olisi ehkä hieman, mutta mitään ei huvita tehdä. Tekisi mieli haalia kamalasti kaikkea hommaa, mutten viitsi, koska tiedän, etten kuitenkaan lopulta kauaa jaksaisi.. Aivot sulaa tällaiseen toimettomuuteenkin, eikä voi koko ajan nukkuakkaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla tulee kanssa heti vähänkin paremman olon alettua tuollainen olo, että pitäisi tehdä vaikka mitä enemmän. Ja sitten aina hajoan siihen enempään. Noidankehiä koko elämä täynnä.

      Poista
  2. Ah ja voih miten tuttu olotila. "En minä oikeasti ole edes sairas, kunhan valitan" "laiska mikä laiska" "ei mulla ole mitään syytä valittaa, monella on asiat vielä paljon huonommin".

    Aina välillä muistan että kyllä, minulla on oikeus olla surullinen, onnellinen, ahdistunut,iloinen. Minulla on oikeus tuntea mitä minä tunnen. On ok olla surullinen ja itkeä, vaikka ihan ilman syytä. Ok, nyt olen surullinen ja itken mutta kohta olen kuitenkin taas ok.

    Täytyy muistuttaa itseään että VAIN TÄMÄ HETKI. Vain tässä hetkessä. Ei tarvitse ajatella tulevaisuutta tai menneisyyttä, minä olen nyt tässä ja minusta tuntuu tältä ja se on ihan okei.

    Voimia. Nyt on ihan okei, eikö se kuitenkin ole ihan positiivista? :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kunpa joskus osaisikin vain heittäytyä hyvään oloon. Mutta silloin alkaa pelottaa, että milloin seuraava romahdus tulee. Tai vaihtoehtoisesti alkaa ajatella, että ei mulla koskaan mitään hätää ollutkaan, kun hyvä olo pääsi ihan helposti tulemaan - en siis ole koskaan ansainnut tai tarvinnut sitä apua mitä olen saanut. Hetkessä eläminen ei kuulu mun taitoihin. :/

      Poista
  3. Sinut on haastettu :)

    http://kapsahduskaninkoloon.blogspot.fi/2014/01/haaste.html

    VastaaPoista

Pienikin kommentti on suuri ilo.