Tarpeeksi tekemistä?

Melankolia tuntuu hiljakseen hiipivän takaisin. Ei siis ole mitenkään sietämätön olo, mutta pientä aaltoilua alaspäin tuntuu. Oikeastaan aika turvallinen olo. Hyvä mieli ja onni ovat niin epävarmoja asioita, että alkaa aina vähän ahdistaa, jos tulee parempi olla. Lisäksi vaatimukset itseni suhteen ovat paljon korkeammalla, jos voin vähänkään hyvin - mitä enemmän toimintakykyä, sitä enemmän pitäisi oikeasti toimia. En voi olla samallalailla tyytyväinen jonkin asian tekemiseen kuin huonompana päivänä. Luulen, että ainakin nyt pysyäkseni sopivan jaksamisen rajalla, minun on tehtävä vähemmän kuin mitä haluaisin. Tehtävien asioiden haasteellisuudessa ja määrässä on nähdäkseni kolme aluetta: liian vähän tai liian helppoa, liian paljon tai liian vaikeaa/vaativaa, ja sitten se mitä noiden välistä löytyy. Minä en oikein osaa pysyä tuossa keskellä, vaan yritän liikaa, ja sitten jaksaminen romahtaa ja teenkin vähemmän kuin mihin pystyn. Jos en yrittäisi niin paljoa, niin varmaan saisin keskimäärin saman verran asioita tehtyä, mutta ilman romahduksia. Toisaalta olen kovin tottunut nykyiseen toimintatapaani, ja muuttuminen tuntuu hankalalta (entä jos teenkin liian vähän?).

Tämän päivän suunnitelmana olisi lähettää sähköpostia opiskeluasioista, pestä pyykkiä (toka kone menossa jo!) ja käydä ulkona niin kauan kuin on valoisaa. Sähköposti stressaa, koska siinä pitäisi lähettää oma opiskelutyö ja kysyä, onko se hyvällä mallilla ja pitäisikö jotain muuttaa tai lisätä. Toki lisätä pitää, eihän se ole valmis, mutta pitääkö lisätä jotain, mitä en itse tajunnut. Pyykinpesukoneella on tunti ohjelmaa jäljellä. Jos saisin sähköpostin lähettettyä ennen kuin se loppuu, voisin lähteä ulos pyykkien ripustamisen jälkeen. Sitten kaupan kautta kotiin ja ruuanlaittoa. Jotenkin tämä tuntuu liian vähältä. Minun olisi pitänyt aloittaa koulujutut aiemmin, nousta sängystä aiemmin, olla kirjoittamatta blogiin ja syödä aamupalaksi jotain nopeampaa kuin proteiinipannarit. Kaikki voitettu aika olisi pitänyt käyttää opiskeluun. Ei yksi sähköposti päivässä ole mitään. (Kuten sanottu, mulla on ongelma tässä sopivan työmäärän löytämisessä.)

Nyt: opiskelutyöhön huomautukset siitä, mitä vielä aion lisätä. Onneksi olen jo miettinyt nuo, ne vaan pitää siirtää paperilta koneelle. Sitten se sähköposti. Sitten pyykit ja sitten ulos. Haluaisin myös käyttää matot ulkona, kun on pakkasta, mutta en tiedä ehdinkö. Voisin tietysti vaihtaa ulkoilun mattojen tamppaamiseen, tulisi siinäkin ulkona oltua ja liikuttua. Ja sitten voisi imuroida ja pestä lattiat. Tykkään tehdä tällaiset siivousasiat yksin ja rauhassa, joten jos ehtisi ennen kuin mies tulee kotiin. Näin se vapaa-aika syödään, vaikka en mitään näistä tekisi, pyörii päässä silti ajatus, että pitäisi. Mikä on tarpeeksi? Kaikki hereilläoloaika johonkin hyödylliseen, tuntuu joku osa minussa ajattelevan.

//edit: Mä lähetin sen sähköpostin. Luoja kun pelottaa, rakentavankaan kritiikin vastaanottaminen ei todellakaan ole mun vahvuuksia, tuli se kuinka mukavasti tahansa.