Kello on soinut ensimmäisen kerran 7:30. Ensimmäinen puoli tuntia sen jälkeen meni hakkaamalla torkkua, kun tahdoin vielä nukkua. Nyt olisin kai tarpeeksi hereillä (vaikka mitenkään virkeäksi en itseäni tunne), mutta en haluaisi nousta. Tänään on kuitenkin pakollista menoa. Pitää nousta. Ei voi jäädä itkemään, ei edes kannata aloittaa, kun se vaan tekee musta väsyneemmän.
Pelkään, että tänään saan taas todisteita siitä, kuinka huono ihminen olen. Minusta tuntuu nyt siltä, että kukaan ei oikein välitä minusta, paitsi mieheni ja ehkä vanhempani ja siskoni. Arvelen ihmisten pitävän minua yleisesti rasittavana ja ärsyttävänä. Olihan tuossa toki neljä ihmistä, joiden uskon sietävän minua, mutta on kuitenkin kurjaa pelätä kaikkien muiden suhtautumista.
Pakko nousta. Pakko kehittää jostain voimia tälle päivälle. Pakko jaksaa ja selviytyä muista ihmisistä.
Huomiseksi mut ois kutsuttu yksiin juhliin, mutten tiedä menenkö. Ensinnäkään en ole ilmoittanut meneväni, joten voisi olla epäkohteliasta tunkea mukaan. Toiseksi kalorit, ne pitäisi sitten laskea, vaikeaa. Kolmanneksi ihmiset ja oma fiilis, luulen että olisi kurjaa, jos masentunut olo iskisi. Ja sitten vielä humala ja halu viillellä - en usko sen olevan hyvä yhdistelmä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Pienikin kommentti on suuri ilo.