Tästä aamusta olo on parantunut sen verran, että pääsin sängystä ylös, kävin vessassa ja suihkussa (enkä hajottanut sitä shaveria). Sain vaatteetkin päälle, lattialta tosin ne vähiten haisevat jo pariin kertaan päällä olleet, kun en jaksanut kaivella kaappeja. Söin aamupalaa ja luin muutaman edellisen päivän lehdet. Laitoin astianpesukoneen päälle, kirjoitin itselleni listan tämän viikon päiväkohtaisista tavoitteista ja tein kouluhommia kymmenisen minuuttia. Tuntuu siltä, että pitäisi tehdä enemmän, mutta tein sen, mitä olin tuohon listaan tälle päivälle kirjoittanut. Periaatteessa tiedän, että tämän aamun olon jälkeen ei ole fiksua vaatia itseltään liikaa, mutta silti on syyllinen olo.
Päätä särkee särkylääkkeestä huolimatta, ja niska ja selkä tuntuvat olevan kovin jumissa. Nyt olisi tarkoituksena lähteä kävelylle heti, kun astianpesukone pysähtyy. Sitten kaupan kautta kotiin. Toivottavasti kävely auttaa kipeään kroppaan.
Laitan tähän perään vielä tekstin, jonka kirjoitin reilu viikko sitten, kun mietin sitä yhteydenottoa psykiatriin. Jonkinlainen oirelista siis (plus alkuläpinää, kun ajattelin tämän omaksi postauksekseen):
Keskittyminen opiskelujuttuihin tuntuu nyt vaikealta. Sain
kirjoitettua pari lausetta yhteen työhön ja lisäksi tehtyä listan asioista,
joita pitäisi tehdä. Yhteenkään niistä en nyt uskalla tarttua. En pysty
lukemaan omaa tekstiäni pitämättä itseäni
täysin lahjattomana idioottina. Teen nyt sitten sitä oirelistaa, josta
aiemmin puhuin. Onpahan jotain, mitä kopioida sähköpostiin, jos päädyn ottamaan
yhteyttä siihen psykiatriin. (Ensin pitäisi uskaltaa kertoa miehelle.
Mielestäni se olisi reilua.)
Nämä oireet ovat tulleet tai muuttuneet pahemmiksi
vuodenvaihteen aikaan.
Yleinen tunnetila
Mieliala on enimmäkseen matalalla, parhaimmillaankin lähinnä
neutraali. Jotkut harvat asiat saavat ainakin hetkeksi unohtamaan huonon olon,
jopa hetkellisesti olon paremmaksi. Nämä hetkelliset hyvät jutut eivät
kuitenkaan kanna, vaan heti kun joku mukava tekeminen loppuu, masentunut olo
palaa. Satunnaisia itkunpurskahduksia tulee oikeastaan päivittäin – tai tulisi,
jos olisin enemmän yksin. Muiden nähden en itke, en ainakaan ilman näkyvää
syytä.
Keskittymiskyky ja muisti
Molemmissa on ongelmia. Pahimpina hetkinä en jaksa lukea
edes yhtä lehtiartikkelia tai katsoa kokonaista (muutaman minuutin)
Youtube-videota. Erityisesti opiskelujutuissa keskittyminen on vaikeaa, pääasiassa
sitä häiritsee syyllisyyden ja huonommuuden tunne. Lähimuisti tuntuu erityisen
pätkivältä: unohdan moneen kertaan päivässä, mitä olinkaan tekemässä. Saatan
vaikka kotona lähteä toiseen huoneeseen tekemään jotain, ja sitten en
muistakaan mitä olin menossa tekemään. Netissä surffatessa saatan ajatella,
että ”katsonpas sen sivun”, mutta kun pitäisi etsiä tuota sivua, en enää muista
mikä se oli. Unohtelen joskus sanoja asioille. Näitä asioita tapahtuu useammin
kuin aikaisemmin.
Itsetunto ja itseluottamus
Nämä eivät koskaan ole olleet erityisen hyviä, ja eivät
oikeastaan ole nyt tavallista alempana. Tosin asiat, jotka nyt riittävät lähes
täydelliseen itseluottamuksen menetykseen, ovat pienempiä kuin ennen. Haukun
myös itseäni enemmän kuin tavallisesti. En myöskään uskalla hakea uusia töitä,
vaikka jokin mielenkiintoinen ilmoitus jossain olisikin. En usko olevani
tarpeeksi hyvä tai pärjääväni juuri missään työssä. Pelkään haukkuja ja
epäonnistumista.
Syyllisyys ja arvottomuus
Syyllisyyttä tunnen kaikesta mahdollisesta, myös asioista,
joihin en todellisuudessa voi vaikuttaa. Jos saan pienenkin vihjeen, että olen
tehnyt jotain väärin, se pyörii päässäni päiviä. Lisäksi minun on vaikea nähdä
itseäni hyvän kohtelun arvoisena, joten en huolehdi itsestäni niin hyvin kuin
pitäisi.
Tulevaisuus
Valmistuminen ja työnhaku pelottavat. En usko pärjääväni
missään. Pelkään, että oloni tulee aina olemaan tällainen.
Itsetuhoisuus
Olen itsetuhoinen, mutta en vakavasti. Lähinnä viiltelen tai
lyön itseäni, viillot ovat pinnallisia ja lyönneistä tulee korkeintaan
mustelmia. En halua tai aio tappaa itseäni, mutta silti ”mitä jos hyppään tältä
sillalta alas” –tyypiset pakkoajatukset vaivaavat minua. Nuo ajatukset ovat
pelottavia, ja haluaisin niistä eroon.
Unihäiriöt
Vaikeinta on nukahtaminen, mutta melatoniini auttaa siinä
kohtuullisen hyvin. Ilman melatoniinia nukahtamiseen on mennyt ainakin pari
tuntia, melatoniinin kanssa korkeintaan tunti. Herään noin kerran yössä,
suunnilleen pari tuntia nukahtamisesta. Nukahdan kuitenkin lähes heti
uudestaan. Aamuisin olen aina väsynyt.
Mielenkiinto ja mielihyvä
Harvassa ovat molemmat.
Oletin esimerkiksi, että lumen tuleminen parantaisi hiukan mieltäni
(pimeä talvi ei ole helpottanut asioita), mutta nyt kun lunta on, ei se tunnu
millekään. Juuri mikään ei kiinnosta. En oikeastaan halua tehdä yhtään mitään,
teen asioita vain velvollisuudesta. Seksiäkään ei tee mieli yhtään. (Tämä on
nyt oireena pahempi kuin koskaan aiemmin.)
Väsymys
Väsyttää koko ajan. On aina sellainen olo kuin olisin itkenyt
tai maannut sohvalla koko päivän (liian usein näin onkin). Pahimmillaan en jaksa tehdä kuin ehkä yhden
vähäistä ajattelua vaativan asian, kuten pyykkien lajittelun, vaatteiden
pukemisen, sähköpostin lähettämisen tai laskun maksamisen. Parhaimmillaan
päivän aikana saan itseni ovesta ulos, kirjoitan ehkä pari lausetta
opiskelujuttuja, palaan kotiin ja teen ruokaa, ja ehkä teen illalla jopa jotain
aavistuksen aktiivisempaa kuin katson telkkaria.
Ärtyneisyys
Välillä minua ärsyttävät (paljon) ihan totaalisen
naurettavat asiat. Esimerkiksi jos mies ehdottaa, että siivottaisiin. Tai kun
joku pitää ärsyttävää ääntä. Tai kun kaupassa ei ole juuri sitä, mitä lähdin
hakemaan. Tottakai nämä asiat voivat ärsyttää ketä vaan, mutta silloin kun
minua ärsyttää, tekisi oikeasti mieli huutaa ja raivota. En toteuta tätä, koska
tajuan itsekin, kuinka ylimitoitettuja reaktioni olisivat.
Ahdistus
Masennus on enimmäkseen tukahduttanut ahdistuksen. Se tulee
esiin lähinnä silloin, kun pitäisi opiskella tai olla jossain tekemisissä
vieraiden ihmisten kanssa. Suurin ahdistuksen aihe on epäonnistuminen tai
itseni nolaaminen jotenkin. Pelkään molempia paljon, ja siksi ihmiset ovat
vaikeita. Pelkään vaikka kirjoittavani sähköpostiin jotain väärin tai
loukkaavasti. Pelkään ihmisten näkevän kuinka surkea ”oikeasti olen” (siis
omasta mielestäni).
Syömisoireilu
Tässä ei ole tapahtunut vuodenvaihteessa mainittavaa
pahentumista, olen vain palannut siihen, mitä ennen joulua oli. Kohtuullisen
aktiivista oireilua on ollut ehkä kaksi vuotta. (Tätä ennenkin on ollut jotain,
mutta välissä on ollut oireettomia pätkiä.) Juuri nyt yritän rajoittaa
syömistä, mutta se on vaikeaa, kun masentuneisuus tuntuu vievän kaiken
energian.
Dissosiaatio
Tätä on tapahtunut hämmentävän vähän. Välillä kuitenkin
tuntuu siltä, kuin olisi irrallani kropastani. Useimmiten tämä koskee vain osaa
kehosta, kuten käsiä tai jalkoja. Joskus harvoin myös ympäröivä todellisuus
tuntuu irralliselta. Täysin läsnä olevaksi tunnen itseni harvoin.
Fyysiset oireet
Tuntuu kuin joku istuisi rintani päällä, tai kuin joku
puristaisi sydäntäni. Kurkussa on epämääräinen tunne, kuin jonkun käsi olisi
kaulani ympärillä. Vatsaa sattuu tai vihloo välillä. Joskus on kylmä.
Kokonaisuutena: pahimmillaan käsittämättömän surkea olo,
jolloin tekisi mieli vain käpertyä sänkyyn. Itsesyytöksiä ja niistä seuraavia
itkukohtauksia, jotka lakkaavat joko ajan kanssa (kun kroppa ei enää jaksa) tai
kun keskeytän ne viiltelemällä. Minulla on vaikeuksia ajatella selkeästi ja
toimia tavoitteellisesti. Päätöksenteko on vaikeaa, koska pelkään tekeväni
jotain väärin. Jatkuva tunne siitä, että olen epäonnistunut ja huono, ja kohta
menee jotain pieleen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Pienikin kommentti on suuri ilo.