Apatia

Viikonloppu kului aivan liian nopeasti, ja taas on maanantai. Olen syönyt aamupalan ja käynyt suihkussa, mutta en millään haluaisi pukeutua ja lähteä liikkeelle. Epäilen vahvasti jääväni tänään kotiin. Jokin pieni tavoite pitää keksiä tälle päivälle, mutta en jaksaisi ajatella. On sentään sellaisia opiskelujuttuja, jotka ei vaadi erityisesti keskittymistä.

Ajattelin, että tämä kirjoittaminen olisi ajanhukkaa, mutta kyllä tämä taas selkeytti ajatuksia. Jonkinlaiset päivän tavoitteet nimittäin keksin: pukeutua, tehdä yksi tietty opiskeluhomma, tehdä tälle viikolle tavoitelista, hoitaa tiskit pois pyörimästä ja käydä ulkoilemassa. Onko tämä tarpeeksi? Onko tuo normaalille ihmiselle hyvä? Masentuneelle? Laiskalle, joka vain käyttää hyväkseen masentuneen leimaa?

Mikään ei kyllä varsinaisesti kiinnostaisi. Ei varsinaisesti ole paha olla, on vain mistään kiinnostumaton apatia. Vähän joko väsyttää tai masentaa, mutta noita kahta on hirveän vaikea erottaa toisistaan. Tartuin kuitenkin taas teriin, ja se tuntui edes etäisesti joltakin.

Mun on kyllä pakko jatkaa sen melatoniinin syömistä. En ainakaan mistään lääkeiden lappusesta löytänyt merkintää, että ei sais käyttää yhtä aikaa. Nukahtamisen ajankohta venyy ihan liian myöhäiseksi ilman melatoniinia. Nukkumaan käydessä kun tulee noita minipaniikkeja, ja siksi välttelen sänkyyn menoa ennen kuin olen äärimmäisen väsynyt. Melatoniini tuo väsymyksen nopeammin ja lisäksi lyhentää hereillä pyörittyä aikaa eli vähentää noiden paniikkihetkien todennäköisyyttä.