torstai 2. tammikuuta 2014

Aamu alkaa itkulla

Tänään vaikuttaa olevan paskin päivä pitkään aikaan. En ehtinyt edes kunnolla herätä, kun ahdistus tuli. Pitäisi siivota, suunnitella tätä ja ensi viikkoa, opiskella, käydä lenkillä ja vaikka mitä. Haluaisin kuitenkin vaan istua sohvan nurkassa, syödä karkkia ja pelata tietokoneella. Todellisuudessa en ole edes noussut sängystä, koska se tarkoittaisi, että pitäisi alkaa hoitaa noita asioita, jotka pitäisi tehdä.

Minulla ei ole mitään järkevää syytä ahdistua velvollisuuksistani. En epäile, ettenkö olisi älyllisesti tai muuten kykenevä tekemään niitä. Marraskuussa ja joulukuun alussa vielä pystyinkin. Nyt olen kai ollut sen verran aikaa tekemättä mitään, että kynnys on noussut. Tunnen itseni laiskaksi ja saamattomaksi. On syyllinen olo siitä, että piilotan tämän kaikilta. En saisi tuntea tätä ahdistusta, masennusta ja yksinäisyyttä, sillä minulla ei ole mitään syytä siihen. Minulla olisi kaikki edellytykset pärjätä hyvin.

Toimintakyky tuntuu olevan nollassa. Ahdistaa. Seuraavan parin kuukauden aikana pitäisi vaan jaksaa ja hoitaa paljon asioita. Enkä mä voi puhua kenellekään, koska tähän ei ole mitään syytä. Miten voin olla niin kiittämätön paska, että voin huonosti vaikka kaikki on hyvin.

Ehkä minä katkaisen tämän itkun terällä. Jos sitten saisin edes siivottua. On järjettömän yksinäistä.

9 kommenttia:

  1. Et ole ainakaan tunteesi kanssa yksin. Mutta ei se yksinäisyyden tunnetta pois ota.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei niin. :/ Mutta toivottavasti tästä on vertaistukea jollekin toiselle.

      Poista
  2. Sä pystyt niihin hommiin! Äksönii vain;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaksi ensimmäistä hereillä oltua tuntia meni lähes hysteeriseen itkemiseen, kolmas siihen että sain käytyä suihkussa. Itku tuntuu kropassa edelleen. Hieman sain siivottua, mutta tuskin tästä kovin tuotteliasta päivää tulee - kaikki ajattelua vaativa aiheuttaa ahdistusta.

      Poista
  3. Otat nyt ittees vaan niskasta kiinni ! Ai sori, eihän sen niin mennytkään...Koita jaksella.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ai hitto, ku ton ois tajunnu vuosikymmen sitten, ei ois tarvinnu koskaan kärsiä mistään.

      Ei, tajusin kyllä ettet ollut tosissasi. Toivottavasti huominen on parempi.

      Poista
    2. Mun äiti on pahin tossa "Ot ny ittees niskast kiinni" jauhamisessa.. On se niin ihanaa kun ihmiset ymmärtää..
      Tsemppiä <3

      Poista
  4. kuulostaa niin tutulta...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :/ Harmi että joku muukin joutuu kokemaan tällaista.

      Poista

Pienikin kommentti on suuri ilo.