perjantai 3. tammikuuta 2014

Tears that still drip sore

Haluan kirjoittaa, mutta keskittymiskyky tuntuu kovin huonolta. Lisäksi on sellainen ärsyyntynyt olo, että jokaisesta typosta seuraa halu heittää puhelin seinään. Tänään aamulla itkin pari tuntia, nousin, harjasin hiukset, viiltelin ja kävin suihkussa. Reilu kolme tuntia heräämisestä, ja sain vihdoin sen verran itsestäni irti, että siivosin roskat olohuoneen pöydältä.

Loppupäivän lojuin sohvalla katsellen Youtubea tuntien itseni saamattomaksi nahjukseksi. Yhden oikean asian sain selvitettyä, en tosin ilman ahdistusta ja siitä seurannutta syyllisyyttä. (Kyllähän aikuisen ihmisen pitäisi osata hoitaa asiansa ahdistumatta.)

Huomenna lähden liikkeelle hoitamaan yhden asian, joka kyllä onnistuisi puhelimellakin, paitsi etten uskalla soittaa mihinkään. Toisaalta on varmaan ihan hyvä lähteä joskus lähikauppaa pidemmälle. Ärsyttää vaan, kun bussilipussa ei ole kautta, eikä mulla ole varaa ladata sinne mitään ennen maanantaina. Menee siis enemmän rahaa, koska pitää ostaa kertaliput. Täytyy kai oikeasti tarkistaa tilin saldo, ja nostaa rahaa, jos sitä on yli 20 euroa, en nimittäin tiedä yhtään kuinka paljon bussikortissa on rahaa. Voi olla, että pitää maksaa käteisellä ainakin toisen suunnan matka. Säästötililtä täytyy kai taas ryövätä, vaikka sekin on melkein tyhjä.

Toinen juttu, mitä tarvitsisin, mutta ei ole rahaa, on melatoniini. Unirytmi on perseellään, ja se ei ilman pillerihormonia tunnu korjautuvan. Eilen otin viimeiset 3mg mitä mulla oli, ja silti nukuin katkonaisesti. Itseasiassa jostain kumman syystä melatoniinia otettuani minulle käy tavallisesta useammin niin, että herään yöllä, enkä yhtään muista tuliko e-pilleri otettua, joten on noustava tarkistamaan. Ehkä se lisää tuollaista unenpöhnäistä oloa, jossa ei ihan tiedä mikä on totta.

Lopusta tekstistä varoitus: seuraa kalorimääriä seuraavassa kappaleessa ja viiltelyinfoa kahdessa viimeisessä. Skippaa sinua ahdistava(t), ja ole hitusen paremmalla mielellä.

Kuten jossain aiemmassa tekstissä totesin, vannoin taas kerran aloittavani "täydellisen" elämän. Siis vähemmän ja parempia kaloreita, enemmän hampaiden harjausta ja liikuntaa, ja muutenkin sellaista elämää, johon voisi olla tyytyväinen. Eilen ja tänään onkin sitten mennyt alle 1500 kaloria, ja laskeskelin, että jos tätä pidän yllä tammikuun (onnistumisen todennäköisyys luokkaa 0%), minun pitäisi olla kuun lopussa pudottanut jouluna kertyneestä kolmesta kilosta kaksi pois. Paitsi jos tuo paino on enemmän nestettä kuin uskon, silloin pitäisi pudota enemmän.

Lenkillekin olisi hyvä lähteä, ja tehdä jotain lihaskuntoa. Viiltelyhaavat jalkapohjissa ei kyllä varmaan innostu juoksemisesta. Ne kutiaa ja kirvelee muutenkin niin, että pitää rasvata kolmeen kertaan päivässä. Onpahan joku syy "ihailla" niitä, ja laskea kuinka monta tulikaan tehtyä. Koska sillä minä todistan itselleni, etten valita tässä vain turhasta. Vaikka viillot ovat pinnallisia ja lyhyitä, niin kyllähän yhteensä noin viisikymmentä naarmua per jalkapohja jostain kertoo? Ja se että ensimmäistä kertaa olen kirjoittanut viiltämällä. Kerran olen tehnyt sydämen muotoisen haavan, nyt toisessa jalkapohjassa lukee ALONE.

Terävinkin teräni alkaa tylstyä, ja tekisi mieli ostaa teriä ihan vain viiltelytarkoitukseen. Sitä en ole tehnyt moneen vuoteen. Nyt kun olen "löytänyt" turvallisen paikan viiltää, tekee mieli viillellä koko ajan. Jalkapohjiin en ole juuri ennen uskaltanut tehdä mitään, koska iho on siellä niin herkkä. Sattuu ihan erilailla kuin muualla. Jälkikäteenkin tunne on erilainen. Uusia teriä ainakaan muutamaan päivään tule, koska sitä rahaa ei tosiaan ole.

Plumb: Cut (otsikko)

2 kommenttia:

  1. Itse sorruin myös viiltelemään...Joten tiedän ainakin jotain siitä miltä susta tuntuu. Voimia!

    VastaaPoista

Pienikin kommentti on suuri ilo.