sunnuntai 8. joulukuuta 2013

Yöahdistus

Muutamana viime yönä minulla on ollut univaikeuksia. Tämä ei olisi ihan hirveän kamalaa, jos vain pyörisin enkä saisi unta, mutta kroppani on päättänyt reagoida niin, että se tekee hereillä olemisesta tuskaista, jos ei ole tekemistä. Uskon, että tämän taustalla on ahdistuneisuushäiriöni, jossa on piirteitä yleistyneestä ahdistuneisuushäiriöstä.

Mikäli minulla ei ole jotakin tekemistä, joka veisi keskittymiseni, tunnen olevani stressaantunut ja ylivalpas. Sydän tuntuu hakkaavan erityisen voimakkaasti ja joskus nopeasti, ja se saa minut pelkäämään fyysisiä sairauksia. Tunnen satunnaisesti, erityisesti nukkumaan käydessä, eräänlaisia putoamisen tunteita. Tiedättekö sen tunteen, kun luulette kadottaneenne jotain arvokasta? Niin kuin vaikka kokeilee kädellä sitä taskua, jossa lompakon pitäisi olla, eikä se olekaan siellä. Sellainen tunne minulle tulee välillä täysin satunnaisesti ja ilman syytä. Ainoa vaan, että se helpotus, joka tulee, kun sen lompakon sitten löytää, ei tule. Vaikka se lyhyt kouraisu vatsassa menee ohi, korkea stressi jää päälle. Nämä tunteet tulevat, vaikken ajattelisi mitään erityistä. Tietysti tästä seuraava ahdistus ja ylenmääräinen kropan kuuntelu (sormet kaulalla mittaamassa sykettä jne) vain altistaa uusille ahdistuspiikeille.

Ehkä nuo ovat jotain minipaniikkikohtauksia. Pelkään, että joku kerta tuollainen tunne ei mene ohi parissa sekunnissa, vaan jatkuu ja jatkuu. Ehdin jo nyt pelätä kuolevani, pidempi tunne olisi ihan hirveää. Aiemmat ahdistuskohtaukseni ovat olleet pidempiä, mutta eivät koskaan samalla tavalla lähellä pelkkää paniikkia ja kuoleman pelkoa.

Yritän nyt alkuun vähentää kofeiinia ja saada itseni rentoutumaan illalla paremmin. Yöllä nänä nimittäin useimmiten tulevat ja tuntuvat pahimmilta. Päivällä pystyn sentään rauhoittamaan itseni ajatuksella, että jos oikeasti olen saamassa sydänkohtausta tai muuta, olen ihmisten ilmoilla, ja saan apua. Yöllä täytyy vain yrittää pitää huomio kropan ulkopuolella, ja se on aika haastavaa. Stressaaminen ei mistään tietystä on erityisen inhottavaa.

Nyt menen sänkyyn ja laitan youtubesta jonkun unihypnoosipätkän, jos huomion saisi kropasta siihen.

5 kommenttia:

  1. Oletko kokeillut jotain rauhoittavaa, esim. mietoa Diapamia? Ne auttavat ainakin oman kokemukseni mukaan tuollaisiin pelkotiloihin hyvin...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En ole käyttänyt mitään tarvittaessa otettavaa. Nyt ei ole muutenkaan mitään lääkitystä menossa. Toimintakykyni on kuitenkin tallella, joten en usko että mulle mitään tollasta edes määrättäisiin. Yritän nyt pärjäillä tuolla kofeiinin vähentämisellä ja niillä rentoutumistavoilla, joita keksin. Voi olla, että ostan jotain reseptivapaata, jos tämä stressitaso tuntuu pysyvän yllä (valeriaana tms.). Pelkään, että napsisin rauhoittavia liikaa, jos mulla niitä olisi. Parempi siis pysyä näissä vaarattomissa keinoissa. Nukahtamiseen käytän silloin tällöin melatoniinia.

      Poista
  2. Itsellä nukkumaanmeno ilman nappeja on yhtä helvettiä. Milloin luulee, että nielaisee kielensä, milloin että hengityslama iskee muuten vaan, eikä happi yksinkertaisesti kulje. Tai sitten koko kroppa on jäykkänä ja puren hampaita yhteen raivolla. Eli nukkumaanmeno ilman lääkitystä ei vain onnistu. Siispä iltaan kuuluu hyvissä ajoin aloitettava puudutus bentsoilla, Sirdaludilla, melatoniinilla, Zyprexalla (taas...) ja viimeisenä niittinä Imovanet.

    Minulla diag. yleinen ahdistuneisuushäiriö, vakava masennus ja psykoosipiirteinen persoonallisuus, muutamat mainitakseni. Välillä taistelen noita nappeja vastaan, mutta tähän saakka olen hävinnyt jokaisen erän. Ja lisäksi olen päissäni. Hik.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei kuulosta yhtään mukavalle. :/ Onneksi itselleni tuo melatoniini auttaa. Elämä ois muutama vuos sitten voinu olla aavistuksen parempaa, jos melatoniini olisi jo silloin ollut reseptivapaata, nukahtamislääkkeitä kun en kovin pitkäksi aikaa saanut. Eipä kukaan keksinyt määrätä melatoniinia, enkä minä tajunnut pyytää. Muistelen kyllä, että niistä nukahtamislääkkeistä ei tullut samalla lailla tokkuraista oloa kuin melatoniinista, tosin tuo taitaa johtua siitä, että melatoniini ei samalla tavalla vie tajua nopeasti.

      Poista
  3. Joo, alussa melatoniini vaikutti kuin neuroleptit, eli aamulla oli aina pökkyrässä. Pidemmän käytön jälkeen (n.6kk 6mg/ilta) ei tunnu enää olevan mitään vaikutusta, Herään taas 2,5h:n jälkeen nukahtamisesta. Siksipä taas lisättiin illan lääkitykseen Zyprexa. Neuroleptit on siitä kivoja, että saa kyllä nukkua, mutta se seuraava päivä...

    VastaaPoista

Pienikin kommentti on suuri ilo.