Valvon taas, vaikka nukuttaisi. Viime yönä nukuin ehkä neljä tuntia. En vaan mennyt ajoissa nukkumaan, enkä saanut unta kun menin. Tänään masennus tunki sisälleni. Vai oliko se väsymystä? Miten voin erottaa nuo? Eipä sen väliä. Tulossa on deadline, ja siihen pitää pystyä. Ja pystyn, minussa on jotain levotonta energiaa, jotain millä saan asiat hoidettua. Onnistun jotenkin puhumaan asiallisesti, kun sitä vaaditaan. Osaan vastailla kysymyksiin vakuuttavasti (ainakin suurinpiirtein), en jäädy. Toivottavasti tämä pitää vielä hetken.
Minua pelottaa. Jokin ei ole kunnossa. Ehkä se on vain tämä ilta ja yö. Aamupäivisin asiat näyttää paremmilta. Ja seurassa. Yksin väsyneenä olo saattaa mennä vaan kovin hämmentäväksi. Jonkinlaista dissosiaatiota kai. Sitä tapahtuu kyllä seurassakin, en mä muuten onnistuisikaan olemaan muiden kanssa suhteellisen normaalin ja fiksun oloinen. Tätä on vaikea selittää, kun en voi kertoa yksityiskohtia.
Sekavaa. Ahdistavaa. Masentavaa. En jaksaisi olla vastuullinen ja aikuinen. En jaksa pitää huolta itsestäni. Paleltaa ja joka paikkaa särkee. Selkä on tosi kipeänä ja päätä särkee joka päivä. Sisäinen ja ulkoinen minäni ovat totaalisen erilaiset. En näytä muille paniikkia ja masennusta. Hymyilen ja olen iloinen (oikeastikin). Tunteet vaihtelevat hurjalla skaalalla saman päivän sisällä. Toivottavasti ei häiritse, että olen suora: muutamaan viikkoon ei ole panettanut käytännössä ollenkaan. Miestä käy sääliksi. Suostun seksiin, jos mies sitä haluaa, mutta ei se ole yhtä kivaa, kun ei itseä haluta. Ei varmaan ole miehellekään. Toivon stressin helpottamisen auttavan tähän. (Koska ruuastahan tämä ei voi johtua.)
Olen viimeaikoinen ahdistunut ruuasta enemmän kuin koskaan. Sh-testit antavat kaikkien aikojen isoimpia arvoja. (Ihan kuin se olisi joku saavutus.) Paino on viimeiset pari päivää ollut nousussa. Toivon, että se on huomenna taas laskenut. Olen jumiutunut nykyiseen painooni, mättöviikonloput nollaavat viikon rajoittamisen. Tai toisinpäin. En tiedä mitä haluan. Syödä ja laihtua, samaan aikaan. Rakastan ruokaa, mutta inhoan olla isompi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Pienikin kommentti on suuri ilo.