Viimeiset pari yötä olen valvonut aivan liian myöhään, johonkin kahteen-kolmeen. Herätyskello on hätyytellyt minua ensimmäisen kerran yhdeksän aikaa, joten unta ei ole tullut mitenkään riittävästi. Nyt väsyttää ja masentaa, ja pitäisi saada kouluhommia tehdyksi. Tänään pitäisi lyhyesti puhua muiden ihmisten edessä, ja se stressaa. Ärsyttää taas, kun menin kasaaman itselleni liikaa hommia. Tosin niitä ottaessani en uskonut niiden teettävän näin paljoa töitä.
Masennus ja ahdistus eivät ole millään megatasolla, mutta oireilevat kuitenkin. Syömisjutut ei toimi, ja haluan jatkuvasti rikkoa ihoani. Viime yönä työnsin teräviä esineitä sormenpäihini, niin että sain pieniä verta vuotavia reikiä. Saan tuolla tavoin enemmän verta kuin viiltelemällä, mikä kertoo mielestäni lähinnä siitä, kuinka säälittävää viiltelyni on. Nyt on joka tapauksessa sormenpäät arkoina, kun niihin on tökitty reikiä. Jäljet ei sentään juuri näy.
Väsyttää ja haluaisin vain nukkua. Hommia kuitenkin olisi, mutta en jaksa yhtään keskittyä. Yksi eiliseltä jäänyt donitsi kummittelee laukussa, otin sen mukaan lähinnä heittääkseni roskiin. Ihan pöljää käytöstä, ostaa ruokaa ja heittää se sitten roskiin. Tai ostaa ruokaa, pureskella, sylkeä ulos ja heittää roskiin. Ei mulla oikeasti ole niin paljon ylimääräistä rahaa, että voisin toimia näin.
Stressaa, stressaa, stressaa. Mulla on ihan tarpeeksi aikaa kyllä, en vaan jaksa keskittyä. Lisäksi arvosteltavana oleminen on ahdistavaa. Ja ryhmätyöt ja se kuinka on riippuvainen muista ihmisistä. Toisaalta pelkään jättäväni työt toisten harteille, toisaalta ärsyttää kun muut eivät tee tarpeeksi hyvää työtä. Ihmiset ärsyttää. Velvollisuudet ahdistaa. Tekisi mieli räyhätä kaikesta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Pienikin kommentti on suuri ilo.