Olen väsynyt, enkä pelkästä unenpuutteesta. Päänsärky on alkamassa, ja tunnen piteleväni jonkinlaista sisäistä patoa, jonka taakse kätken ahdistuksen. Ärsyynnyn helposti. Tekemistä tuntuu olevan koko ajan, muttei kuitenkaan juuri mitään konkreettisesti aikaansaatavaa. En pysty tehokkaaseen ajatustyöhön. Ajatus ei vaan kulje, pää lyö tyhjää. Olen yksinäinen, mutten jaksa yrittää sosiaalisuutta.
Tämä on viimeinen opiskeluvuosi, ja yritän tuon ajatuksen voimin jaksaa. Silti, tuntuu että joudun piiskaamaan itseäni eteenpäin enemmän kuin koskaan, vaikka työmäärä ei ole yhtä paha kuin se on joskus ollut. Pelkään mitä minun mieleni tekee ensi keväänä, kun toivottavasti saan opinnot valmiiksi ja mielen ei tarvitse enää jaksaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Pienikin kommentti on suuri ilo.