Stressaa. Pitäisi tehdä tällä viikolla vaikka mitä, eikä mulla oikeastaan ole kuin huominen ja ylihuominen aikaa hoitaa kaikki. Lisäksi pitäisi päästä liikkumaan, eilen ja tänään en tehnyt mitään. Ja juuri nyt olisi mättöfiilis, mutta olen jo syönyt yli "hyväksyttävän kaloritason" ylärajan. Laihduttavasta määrästä puhutaan kyllä, ja terveellisellä ruualla vielä. Paljon, paljon vihanneksia, varmaan kilo. Proteiinia reilu 60 grammaa (arvio), kuituja neljäkymmentä, eli ihan okei, olettaen että oon arvionu ruuan määrät oikein. Proteiinia vois kai olla enempi, mutta mulla on jo nyt sellanen olo, joka mulle tulee kun proteiinien ja hiilareiden suhde painottuu tavallista enemmän proteiiniin.
En jaksa ajatella nyt enempää. Väsyttää, mutta en haluaisi mennä nukkumaan. Oma aika on ollut hieman vähissä, ja nyt kaipaan sitä, vaikka sitten unen kustannuksella.
Joku osa mielestäni haluaisi polttaa ihoani, syödä herkkuja ja oksentaa. On kai vaan liian paljon kaikkea ajateltavaa, niin mieleni pakenee mihin tahansa, mikä vie huomion tarpeeksi hyvin. Ei hätää, en uskalla oksentaa. En varsinkaan kun mies on kotona. Ihoani voisin kyllä polttaa. Mustelmiakin saa aikaan yllättävän äänettömästi ja pienellä voimalla: tässä eräänä päivänä kolautin käteni muutaman kerran erääseen kovaan kulmaan, ja tänään huomasin pari mustelmaa. En uskonut, että niin voimattomalla "lyömisellä" ois mitään syntynyt.
Johnny Cash: Hurt (otsikko)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Pienikin kommentti on suuri ilo.