torstai 26. syyskuuta 2013

Ihon aukoi, saumat ratkoi

Mielenterveyshäiriö ei tietenkään ole mukava asia, mutta on päiviä kuten tämä, jolloin se on erityisen epämukava.

Heräsin aamulla masentuneena ja väsyneenä. Olen aika tottunut tähän, yleensä päivän mittaan hieman piristyn, ainakin mieleltäni. Nousin ylös, ja tiesin että minun pitäisi mahdollisimman pian ryhtyä tekemään koulutöitä. Ajatuskin väsytti. Menin tekemään aamupalaa. Lisäsin maitorahkaan sokeria ja kaakaota ja tunsin itseni ahneeksi. Miksei pelkkä maitorahka voinut kelvata? Tai edes marjojen kanssa olisi ollut parempi.

Tein hieman koulujuttuja, mutta aloin tuntea itseni kovin väsyneeksi. Nukuin lattialla vartin, nousin mennäkseni suihkuun. Ennen suihkuun menoa sain tietää, että eräs asia ei mennyt niin kuin halusin. Pettymys oli suhteettoman suurin, valahdin lattialle itkemään. Tästä lähti ajatusketjuja siitä kuinka olen ahne ja paska ihminen, enkä edes ansaitse mitään kivaa. Puolen tunnin itkemisen ja itseni haukkumisen jälkeen annoin periksi, ja tein itselleni pari palovammaa. Itku loppui heti, pääsin suihkuun asti. Suihkussa meni 45 minuuttia, ja palovammojen lisäksi rikoin ihoani.

Raahauduin ulos suihkusta väsyneempänä kuin sinne menin. Koulujutut tuntuivat aivan liian suurilta, kuten kaikki muukin, mutta en olisi toimettomuudesta aiheutuvaa syyllisyyttäkään kestänyt. Kasasin pyykit ja laitoin pesukoneen pyörimään. Keräsin hetken voimia ja laitoin vielä astianpesukoneenkin päälle. Tulin koneelle tarttuakseni vihdoin koulutöihin, ja huomaan tehneeni pienen virheen niissä sekä unohtaneeni aamuisen kahvikuppini astianpesukoneesta. Itsesyyttely ja -haukkumisketju meinasi alkaa alusta, mutta olin kai liian väsynyt uuteen itkukohtaukseen.

Nyt kroppa tuntuu hyvin väsyneeltä ja ajatusten kulku kankealta. Tekemättömät hommat ahdistavat. Tekisi mieli ahmia, mutta tyydyn paahdettuihin härkäpapuihin siinä toivossa, että ne täyttäisivät vatsaani niin, että ahmimishalu katoaisi. Olen tällä hetkellä hyvin turhautunut siihen, että ylireagoin pettymyksiin ja ahdistun pienistä. Tämä työskentelykyvyn lasku ärsyttää, ja mieli alkaa syyttää minua itseäni. Eihän minun tarvitsisi kuin avata oikea ohjelma koneelta ja kirjoittaa. Miksi se on niin helvetin vaikeaa?

Apulanta: Syöpä (otsikko)

2 kommenttia:

  1. Blogin hallinnoija on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Anteeksi, minun piti avata tämä teksti, mutta vahingossa klikkasin "poista" ja nyt kommenttia ei saa takaisin. :/ Kommentissa luki suunnilleen:

      "Samaistun tuskaasi. Voimia. <3"

      Kiitos sinulle. Ja anteeksi ohiklikkailuni. (Olen ehkä hieman humalassa, eikä koordinaatio ole huipussaan.)

      Poista

Pienikin kommentti on suuri ilo.