Omakuvia

Piirsin oheisen kuvan siitä miltä omasta mielestäni näytän ja miltä haluaisin näyttää - ainakin siltä osin kuin kynä suostui tottelemaan ajatuksia. Vasemmanpuoleinen on siis sellainen kuin minä omasta mielestäni olen ja oikeanpuoleinen sellainen kuin haluaisin olla. Ennen tämän piirtämistä ajattelin, että tämä ei olisi kauhean vaikea homma, mutta loppujen lopuksi molemmat hahmot kokivat paljon pyyhekumia ennen kuin kelpuutin ne edustamaan ajatuksiani.


Näistä herää ristiriitaisia ajatuksia. Ensinnäkin pidän vasemmanpuoleista onnistuneempana piirroksena. Tämän takia pidän sitä myös kauniimpana, vaikka omaa kroppaani pidän pienempänä parempana. Lisäksi kynän tottelemattomuuden takia oikeanpuoleisesta tuli hieman huonoryhtinen, ja siksi aremman ja vähemmän itsevarman näköinen. Toisaalta asia voi olla todellisuudessakin näin: laihdutan paikatakseni muita näkemiäni puutteita, joten ehkä kroppani pieneneminen kertoo myös itsevarmuuden alenemisesta. Saatan myös syödä pahaan olooni, mutta ehkä teen sitä enemmin stressin kuin itsevarmuuden putoamisen takia.

Seuraavassa lista sanoja, jotka minulla tulevat mieleen näistä kuvista ja siitä millaisia ihmisiä kuvittelen näiden kahden olevan. Perässä lista, mitä ajattelen itse olevani, jos olisin painavampi tai kevyempi.

Vasen kuva terve huoleton herkutteleva liikkuu satunnaisesti nauttii ulkoilusta avoin sosiaalinen ajattelematon antaa periksi mielihaluille impulsiivinen laiska reipas onnellinen naisellinen Minä normaalipainon ylärajalla ahne laiska ajattelematon epäterveellinen ruma saamaton itsekäs epäonnistunut huono ihminen hävettävä

Oikea kuva hiljainen vetäytyvä tarkka perfektionisti liikkuu usein ulkoilee kuluttaakseen kaloreita harkitseva hyvä itsehillintä epävarma ruokailua rajoittava kieltäytyy herkuista katkera masentunut tyttömäinen Minä normaalipainon alarajalla terveellinen liikunnallinen tiedostava onnistunut ahkera aikaansaava hyvä itsehillintä täydellinen hyvä ihminen ylpeyden aihe

Kuten sanottu, pidän vasemmanpuoleista kuvaa onnistuneempana, joten näen siinä olevan ihmisen ehkä siksi positiivisemmassa valossa. Vaikea sanoa, pitäisi kai piirtää kuvat uudestaan. Ei huvittaisi, näitä oli oikeastaan aika tylsää piirtää.

Heräsi näistä muitakin ajatuksia. Vasemmanpuoleista piirtäessäni ajattelin vuoroin että piirrän liian isoa tai liian pientä ihmistä. Toivon kovasti, että näen itseni väärin, etten ole oikeasti tuon kokoinen. Mikäli olen oikeasti tuota kuvaa vastaava, petyn itseeni noiden itseäni koskevien mielikuvien takia. Lisäksi minussa ei sittenkään olisi mitään vikaa - eihän voi olla syömishäiriöinen, jos näkee itsensä oikein. Olisin vain huono laihduttaja. Pelkään olevani tuon kokoinen, joten pelkään että käsityksessäni omasta ruumistani ei ole mitään vikaa.

Kun katsoo mielleyhtymiäni noista kuvista vain kuvina, on aika käsittämätöntä, että haluan niin kovasti olla tuo oikeanpuoleinen ihminen. Entä jos olisin piirtänyt hänet itsevarmemman näköiseksi? Olisiko lista ollut positiivisempi? Tiedän, ettei voi sanoa mustavalkoisesti toisen olevan toista parempi keho. Mikäli vasemmanpuoleinen johtuu liiasta suklaasta tai suolasta, se ei ole hyväksi terveydelle. Mutta jos ruuan määrän tarkkailemattomuus johtaa stressittömämpään elämään, se voi olla parempi, varsinkin jos kohtuudella liikkuu. Ja hieman tarkkailee suolaa ja suklaata. Oikeanpuoleinen voi olla tulosta treenaamisesta ja terveellisestä ruuasta, mutta siihen voi liittyä myös sairaalloista tarkkailua ja kontrollia, joka vie kaiken ajan ja energian.

Haluaisin terveen kehon ja mielen. Haluaisin huolehtia itsestäni niin, etten aiheuta fyysisiä terveysriskejä ja etten vaadi itseltäni liikaa. Juuri nyt osaan elää terveellisesti ja minimikaloreilla tai epäterveellisesti ylensyönnillä. En usko, että tämä arkipäivien rajoitus ja viikonloppujen mättö on minulle mitenkään terveellistä. Pelkään aiheuttavani stressillä ja ruokailutavoillani itselleni jotain todellista haittaa. Kohtuullinen ruokavalio kuulostaa vaan niin vaikealta! Jos minun pitää rajoittaa suolaa ja (kovaa) rasvaa verenpaineen ja kolesterolin takia, miksen samantien luopuisi niistä kokonaan? Jos voin syödä vain yhden suklaapatukan, miksi syödä niitä ollenkaan? Painonpudotus hitaasti tuntuu turhauttavalta. Jos pärjään 1800 kalorilla, miksen söisi vain 1700? Jos se riittää, miksei 1600? 1500? Huomaatte varmaan mihin tämä johtaa.

Juuri nyt minä luulen, että tuo vasen kuva on liian pieni edustaakseen minua. Tai ehkä ei, en tiedä. Tämä vaihtelee ihan hirveästi! Osa omasta mielikuvastini syntyy vaatteiden kautta. Joissain vaatteissa näytän isommalta kuin toisissa, ihan niin kuin kaikki ihmiset. (Olen lakannut käyttämästä erästä mielestäni ihan nättiä alaosaa, koska se saa takapuoleni näyttämään mielestäni liian isolta. Toisaalta on päiviä, jolloin mielestäni kaikki vaatteet aiheuttavat tällaista.) Riippuu myös tilanteesta, millainen tunnen olevani. Ulkoiluvaatteissa tunnen itseni hoikemmaksi. Olenhan lähdössä tekemään jotain terveellistä ja hyvää, olen hetken hyvä ihminen ja hyvä ihminen on hoikka. Hengästyneenä lenkillä olen hyvin tietoinen vatsamakkaroistani. Olen väsynyt, tunnen itseni epäurheilulliseksi ja pakotan itseni juoksemaan päästäkseni läskistä eroon. Mieheni kanssa sängyssä tunnen enimmäkseen olevani ihana ja viehättävä, en ensisijaisesti jonkin painoinen. Tämä voi kärsiä, jos olen kovin stressaantunut.

Epävarmuus omasta ulkonäöstäni häiritsee minua. En tiedä miten voisin saada varman kuvan kropastani. En oikein voi tehdä siitä kipsivalosta, vaikka se olisi varmasti aika valaisevaa. Täällä voi ainakin jotenkin mallintaa miltä oma kroppa laskennallisesti näyttää. Lasketussa kuvassa on liukuvalitsin, jolla voi muuttaa kuvan henkilön painoa. Kun muutan kuvan mielestäni itseäni vastaavaksi (suunnilleen, minulla on esimerkiksi suhteessa isommat rinnat), ohjelma antaa painoksi 2-12 kiloa enemmän kuin oikeasti olen. Tässäkin siis näkyy kuinka käsitys itsestäni vaihtelee, etsimäni minua vastaavan kropan paino vaihtelee kymmen kilon sisällä hetkestä riippuen. Käsitys itsestäni perustuu varmaan lähinnä siihen, miltä olen isoimmillani näyttänyt. En toki silloinkaan ollut 12 kiloa painavampi kuin nyt. Oli totuus mikä tahansa, ainakin uhraan liikaa ajatuksia koko asialle. Tämä vaikuttaa yleiseen toimintakykyyni ja käytettävissä olevaan aikaani.