Esteitä. Juokse, hyppää. Etene. Pääsit edellisenkin yli, pääset tämänkin.
Etkö sinäkään näe? Ne esteet ovat liian isoja, niissä on piikkilankaa, ja minä revin lihani rikki niistä jokaiseen. Sinä hymyilet tyytyväisenä, pääsinhän puolelta toiselle. Ja vain sillä on väliä. Ei se mitään, että olen haavoilla, ja vanhat arvet repeytyvät auki kun ponnistan uuteen hyppyyn ja veren menetys tekee minusta vain entistä heikomman.
Sinun on päästävä yli vielä isommista, et ole perillä. Kaikki ovat edelläsi, sinä et edes yritä. Miten voit päästä palavan esteen yli, kun kaadut helpompiinkin? Haavasi ovat häpeäksi, ei esteitä saa koskettaa, ne pitää ylittää korkealta.
Yritän hypätä, päädyn menemään vain läpi voimalla, joka repii minut ja repii esteen, niin ettei sen ylitys enää näytä saavutukselta, kun se on riuhtomisestani romahtanut. Vain haavani, joita kukaan muu ei näe, todistavat siitä että tein jotain. Vasta kun kaadun esteeseen niin, etten itse pääse ylös, te huomatte. Vasta sitten sinä tajuat, ettei minua kannattanut kannustaa.
***
Jumala, tee musta hullu, en jaksa olla terve.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Pienikin kommentti on suuri ilo.