Vuoristorataa

Minun on nyt hyvin vaikea määrittää missä tunnetilassa olen. Välillä on tosi ihanaa, ja tuntuu että kaikki sujuu, ja että pystyn siihen mihin pitääkin. Sitten kuluu pari päivää kun en saa mielialan nostatusta mistään, ja kaikki näyttää taas synkältä enkä usko itseeni. Olen nyt kovin riippuvainen muiden ihmisten sanomisista. Mielialani ei pysy ylhäällä ilman kehuja.

Paino ahdistaa, mutta niin ahdistaa myös ajatus siitä, että söisin normaalisti - siis ei liikaa herkkuja ja tarpeeksi oikeaa ruokaa. Rasvasokerimättöä syön kaiket päivät, koska uhmaikäinen sisälläni heittäytyy lattialle kirkumaan, jos en syö. Enkä nyt jaksa tapella. En jaksa tuntea turhautumista siitä, etten saa mitä haluan. Itsekäs ahne paska.

Kuvia, koska en jaksa etsiä sanoja.

http://www.flickr.com/photos/zophos/2599558748/
http://www.someecards.com/usercards/viewcard/MjAxMi0yOTU1YjYwYTkwNGQwNDgy
Amélie