tiistai 9. huhtikuuta 2013

Our species eat the wounded ones

Tänään piti olla hyvä ja aikaansaava päivä: lukea tenttiin, kirjoittaa pari koulujuttua valmiiksi, järjestellä asioita ja lähettää sähköposteja ja mennä ajoissa himaan tyytyväisenä. Mutta tulikin sellainen olo, että kirosanoja meinaa tunkea tekstin väliin joka kohtaan. Kaikki ärsyttää ja meinaan itkeä tai räjähtää ihan kaikesta. Ahdistus vai raivo, en erota itsekään mitä nyt tunnen.

Päivä alkoi kohtalaisesti, sain sovittua sen mitä oli takoitus, ainakin niiltä osin kuin pystyin itse vaikuttamaan. Sähköposteja lähti pari, ja kirjoittelinkin koulujuttuja. Mutta sitten. Maililla lähettämääni kysymykseen tuli vastaus, josta ei kaikki selvinnyt, ja jouduin kyselemään lisää ja seuraavakin vastaus toi lisää kysymyksiä. Enkä enää kehtaa kysellä enempää! Ja yhdestä toisesta mailista en ole varma menikö se oikealle ihmiselle, enkä halua häiritä vääriä. Vaikka meni se osittain oikeelle tyypille. Opiskeluun liittyviä käytännön asioita, hirveesti selvittämistä kun ei yhdessä paikassa lue asiat nätisti.

Sitten alkoi ärsyttää ihan kaikki, ajatukset ei enää pysyny yhdessä asiassa ja keskittymiskyky meni. Kun on paljon epäselviä juttuja, ei oikein pysty lukemaan tentiin. Ja ei enää jaksais selvitellä asioita, mutta ahdistaa kun ei tiedä.

Sitten langaton netti tökkii, muistan äkkiä miten paljon hommaa on ja kuinka olen luvannut huomenna nähdä yhtä tuttua ja aurinko paistaa ikkunasta ja häikäisee ja on kuuma ja villasukat kutittaa ja on nälkä vaikka olen syönyt tarpeeksi ja nyt pitäisi keskittyä tenttikirjaan perkele! Ja kaikki vaan itkettää ja en millään jaksaisi vaihtaa paikkaa pois auringosta ja kun saan noustua ja kasattua tavarani se lähin varjopaikka meni ja saan kiertää ympäri kirjastoa että löytäisin toisen ja sitten tajuan unohtaneeni kenkäni siihen mistä lähdin ja ainoan vapaan paikan yläpuolella ilmastointi hurisee aivan liian kovaa ja taas on kuuma ja tuoli on huono ja mikään ei suju. Ja se tentti. On nyt saatana kumma, kun aikuista ihmistä itkettää ja häiritsee ihan typerät asiat eikä voi muka mitään tehdä tai selvittää ahdistumatta. Ajatukset juoksee ja juoksee ja kirjoitus ei pysy perässä eikä muotoudu kauniiksi kun pitää vaan purkaa, purkaa, purkaa.

Jos en ois kirjastossa oisin jo huutanu ja lyöny itseäni.

Ajattelin että oisin lukenu pari tuntia ja sitten kirjoittanut fiksun ja ajatellun blogitekstin. Mutta en taaskaan saanut juuri luettua, kuten en eilenkään. Kumpanakaan päivänä ei ollut mitään mättösafkaa. Ehkä oisin karkkien kanssa saanu paremmin tehtyä, kun sokeri ja rasva turruttaa ahdistuksen. Mutta tänään söin fiksusti! Aamupalan ja lounaan välillä oli ehkä hieman liikaa aikaa, mutta kolme tuntia lounaan jälkeen söin ihan kunnon välipalan. Ja aamupala ja lounas oli kanssa oikeesti hyviä, sellasia ku pitäiski. Miksei tääkään toimi? Ja miksi pitää taas hajota? Enhän mä oo viimesen viikon aikana juuri tehny mitään, en voi olla mitenkään loppuunpalanu nyt. Nukkunu oon kyllä liian vähän. Mutta mä haluan sen oman ajan, eikä sitä oikeasti ole ennen kuin yöllä, vain silloin mun päässä ei hakkaa ajatus siitä kuinka pitäis olla tekemässä jotain järkevää.

Mä en jaksa lukea, en jaksa selvitellä, en jaksa kysellä että keneltä pitäis kysellä, enkä jaksa olla luova tehdä hienoja koulutöitä, en jaksa tehdä edes keskinkertaisia! Enkä kestä nyt mitään negatiivista palautetta, joten en voi tehdä mitään muuta kuin loistavaa.

Tekisi mieli vaan heittää kaikki tavarat seinään, lyödä nyrkki koneen näytöstä läpi ja hakata ja viillellä ja syödä liikaa ja raivota ja mennä sekaisin. Mutta mitä hyötyä mistään noista olisi? Miten ne mitään parantaisi? Ja miten mulla muka ois edes mitään oikeutta olla vihainen, kun ei ole mitään mistä olla vihainen tai ketään ketä vihata. Paisti minä, ja mun saamattomuus. Typerä ihminen. Miten mä ikinä pärjään missään?

Vielä tuntuisi olevan asiaa, mutta en löydä sanoja. Tämän olotilan purkaminen on kesken, mutten keksi yhtään lausetta. Siis kuvia ja musiikkia vielä tekstin sekaan. Ainakin kuvia etsiessä pääsen hetkeksi pakoon.

Nightwish: The Kinslayer (biisi, otsikko)
Kuvat ylhäältä alas: http://www.flickr.com/photos/babs4180/4347305428/in/photostream/, http://www.flickr.com/photos/stathis1980/4525784999/, http://www.flickr.com/photos/funky64/7081308805/

1 kommentti:

  1. Niin tuttuja tunteita :/
    Toivottavasti huomenna on parempi päivä!
    Voimia <3

    VastaaPoista

Pienikin kommentti on suuri ilo.