Tänään on ollut kohtalainen päivä. Olen ollut paikalla siellä missä pitää ja pikkuisen miettinyt kouluhommia. Syömiset on vaan ollu vaikeita. Olen nykyisin tehnyt turhan usein niin, etten aamupäiväll/päivällä syö juurikaan, ja sitten viidestä eteenpäin mätän mitä sattuu. Ja nuo vähemmän syömiset ovat lisääntymässä, joten se pahin tarve ahmia lienee hieman väistynyt. Myönnän kyllä, että se mitä nyt teen ei edistä tuon tarpeen poissa pysymistä.
Tänään en pitkästä aikaa ole syönyt mitään paskaruokaa. (Vielä.) En ole ostanut Tarjoustalosta megapakettia jotain halpisherkkuja, en ole käynyt Mäkissä. Olen syönyt aamupäivällä appelsiinin, iltapäivällä pienen lounaan (joskin nyt kaduttaa maitolasi ja se näkkärin päälle levitetty voi), välipalaksi sellainen näkkäri+"tuorejuusto"-leipä ja Pepsi Maxia, sekä nyt ateriankorvikepirtelö ja kurkkupastilleja. Viimeiset olivat sokerittomia ja koko paketti meni. Vatsa ei ole illalla tyytyväinen..
Kalorit? Ehkä tonnikakssataa. Kahteen kertaan olen tänään käynyt kaupassa, ekalla meni suht vähän aikaa, tokalla pyörin ikuisuuden ja noukin tavaroita hyllystä ja kävin viemässä takaisin. Käsissä pyöri pulla, suklaata, karkkia, kahvijuomaa.. Tyydyin kuitenkin tuohon pirtelöön ja Mynthoneihin. Nyt ei ole juuri nälkä, vaikka kaupassa oli. En tiedä mihin tämä taas on menossa, jotenkin ei riitä tahto syödä "tarpeeksi vähän". Liikkumaan pitäisi päästä, tuntuu että kroppa muuttuu koko ajan löllömmäksi.
Eilen teki mieli oksentaa. Oisin myös halunnu mättää enemmän ku mitä tuli vedettyä (hampurilainen, ranskikset ja kaksi donitsia) ja oksentaa, mutta rahat on tiukilla ja mieheltä en halua joutua pyytämään lisää. Juuri nyt se sormien tunkeminen kurkkuun tuntuisi niin hyvältä ratkaisulta. Jos en opi olemaan syömättä paskaa, täytyy siitä päästä eroon. Muuten lihon. Ja se oksentamisen inhottavuus ois ihan oikein mulle. Mutta pelkään, pelkään aiheuttavani itselleni jotain pahaa oksentamalla. (Ja jääväni siten kiinni.) Ehkä en vaan halua tarpeeks. Ei mulla mitään ongelmaa oo, en ole syömishäiriöinen, olen vaan ahne paska. Tunnen olevani tässäkin epäonnistunut. Huono mt-häiriöinen, liian aktiivinen masentuneeksi, liian rohkea ahdistuneeksi, liian helppo epävakaaksi, liian normaali syömishäiriöiseksi.
On näköjään taas minuus hukassa. Yritän määritellä itseäni, ja mitään muuta perustaa ei tunnu löytyvän kuin häiriöt, ja nekin murenee alta. Kuka mä oon?
Näin muuten taas unen. Ja tämä on ehkä ei ihan lapsille sopivaa. Tai en tiedä, muttei herätä kauniita mielikuvia ja on vähän kyseenalainen. Ja mua nolottaa, mutta minkäs sitä unilleen voi. Unessa leikkaisin kynsisaksilla klitorikseni irti, koska se törrötti jotenkin rumasti. Halusin näyttää siistimmältä, enkä tajunnut ennen kuin tekoni jälkeen, etten enää koskaan voisi nauttia seksistä. Aika selkeä tulkittava: haluan eroon jostakin itsessäni (läski, tai läski epäonnistumisen merkkinä), ja kun vihdoin pääsen siitä, en pysty enää nauttimaan lopputuloksesta. Tai ruuasta.
Pienenä halusin muuten eroon kantapäistäni ja polvistani. Nilkkaa ojennettaessa kantapäät näytti joten rumille, kun ne tuli niin paljon ulos jalasta, samoin povet seistessä. Tajusin kyllä, että nilkka koukussa kantapäättömänä näyttäis tyhmälle, ja polvet oli ihan ok koukistetussa jalassa. Hassua huomata, miten aina on nähnyt jotain "korjattavaa".
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Pienikin kommentti on suuri ilo.