Stressaa, ahdistaa. Nytkin pitäisi olla tekemässä opiskelujuttuja, mutta yritän saada lounasta alas. Nuudeliwokkia. Olen syönyt jo sattumat pois, ja nyt mietin syönkö nuudelit vai en.
Eilen oli stressaava päivä ja söin liian vähän. Illalla kostautui, ja söin liikaa suklaata ja leipää. Lisäksi en oikein saanut unta ja huimasi ja lihaksia särki, ja muutenkin fyysiset stressioireet jylläsi. Nyt siis yritän syödä, kun vähäinen syöminen selkeästi pahentaa oireilua. Mutta ahdistaa, kun kroppa inhottaa. Tiedän että nyt on käsitys omasta kehosta todella pielessä, ja muutenkin asenne ruokaan ja kaikkeen. Kunnon ruokaa syön miniannoksia, mutta herkkuja menee liikaa.
En syö nuudeleita, mutta varmaan ostan karkkia tai jotain. En tiedä. Pää huutaa etten saa, että lihon ja olen paska. Ahdistaa, itkettää. Tekemistä on liikaa. Enkä pysty keskittymään kun päässä pyörii ruokaaruokaaruokaa. Onko vittu pakko heittäytyä aina siihen ahmimispuoleen? Miksei paastoaminen voi lievittää stressiä?
Anoreksia ei ole kaunista, mutta ahminen on ällöttävää. Karkkia ja leivoksia, ylipakattua lisäainemössöä, itsekästä länsimaista ympäristöntuhoa. Jos en söis, en olis niin paha. Olen inhottava ja ahne, mun stressinsietokyky on niin surkea, ettei mun pitäis oikeesti yrittää yhtään mitään. En mä selviä oikeista töistä, ei musta tule mitään. Opiskelen ihan turhaan.
Paha, laiska, ahne, itsekäs, saamaton, huono, osaamaton.
Nyt ei ois varaa romahdella. Ei ole aikaa olla tekemättä mitään. Seuraavat kolme viikkoa on helvettiä. Kiire, kiire, kiire.
voi että... Oispa jotai lohduttavaa kerrottavaa. Ei oo muuta kun se, että tännää ittekki oon taistellu syönnin ja syömättömyyteni kans - eilisillan klo 20 jälkeen oon syöny 400g fazerin sinistä. Yököttää jos aattelen ruokaa, mut jotai pitäs syyä... Kaloreista en tiiä, mutta paino on joulusta noussu +4kg ja se ällöttää.. Koitan hyväksyy kehoni silti, laihuatn sitte keväämmällä kun saan stressaavat koulujutut pois. Jos laihutan. Yritän uskoa muitte kertomuksiin siitä, että oon kaunis juuri nyt... Vaikka mieli ja peili sanoo ihan muuta. Kertooko kukaan siulle siun olevan hyvä ja rriitävä juuri nyt, tuollaisena kuin juuri nyt oot?
VastaaPoistaMulla on ihan sama tilanne, joulusta paino noussu muutaman kilon, ja ajattelen, että kunhan koulukiireet on pois, ni keskitynyn taas liikkumiseen ja syömiseen.
PoistaEi kukaan suoraan sano, kun en ääneen valittele etten kelpais. Toisaalta ei kukaan sano etten kelpais. Miehelle tunnun kyllä riittävän ja kelpaavan, vähemmän kiireistä mua se varmaan toivois.
Nii.. Mie oon perheelleni sanonu, että tunnen arvottomuue ja mitättömyyen tunteita, ja ne koittaa parhaansa kannustaa.. Mie vain oon nii sirpaleina kaikkie asioitteni kans, et kai ne sielt tulee..
Poistamiun rima on korkee. Korkeempi kun useemman muun ihmisen. Usein aattelen et miun pitäs varmaa olla yli-ihmine selevitäkseni kaikesta kunnialla.
tsemppiä!
Mä niin samaistun näihin sun kirjotuksiin! Liittyisin mielelläni lukijaksi, mutta oletko poistanut sen mahdollisuuden? Seuraan sua kuitenkin, tsemppiä. <3
VastaaPoistawww.vaakalaudalla.blogspot.com
Kyllä tuossa vasemmalla pitäisi olla ihan suora lukijaksi liitymiseen, tosin varmaan jo sen löysit, kun lukijalistallani näyt. Mukava saada uusia lukijoita!
Poista