Olen kehitellyt sijaistoimintoja, koti on siisti, rikkinäiset vaatteet on korjattu, pyykit pesty.. Alkaa loppua kesken tekeminen. Opiskelu tuntuu vaan vaikealta, mahdottomalta.
En kuitenkaan osaa, en ymmärrä. Olen tyhmä, saamaton. En tajua mitään, asioita on liikaa. En voi pyytää apua, mun kysymykset on kuitenkin tyhmiä. Miksi edes yritän opiskella, ei mulla ole lahjoja tähän.
Tiedän etten hyvänä päivänä usko noita asioita. Mistä tämä taas tuli? Miksi olen menettänyt kaiken itseluottamuksen? Ja miten mä vieläkin jaksan tätä? Yli kymmenen vuotta olen hakannut päätäni seinään sen kanssa, että opiskelu ahdistaa. Eikä kai kukaan oikein voi ymmärtää, olenhan mä aina pärjännyt.
Pakko yrittää kai. Kaikki vaan ahdistaa liikaa. En jaksais pelätä, en jaksais yrittää olla täydellinen. En kestä epäonnistumista, joten mulla ei tunnu olevan vaihtoehtoja. Ole täydellinen tai älä tee mitään. Ja se ettei tee mitään ei ole vaihtoehto. Eikä kukaan saa nähdä miten hajoan. Olen silloinkin epäonnistunut.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Pienikin kommentti on suuri ilo.