Rauha

On ollut hämmentävät pari päivä. Mulla on mennyt ihan hyvin, se tässä ihmetyttää. Sunnuntaina sain koulujuttuja tehtyä vähän, mikä on ihan hyvin siihen verrattuna, etten edellisenä kolmena päivänä saanut mitään aikaan. Eilen sain myös aikaiseksi, itseasiassa paremmin kuin uskoin. En enempää, mutta paremmin. Tajusin ihan itse juttuja, joita vielä pari päivää sitten en uskonut ymmärtäväni selitettynäkään. Olin aika hämmentynyt. Tänään olen tehnyt taas vähän, reilu pari tuntia. Tappelen nyt itseni kanssa, että tässä oli tarpeeksi eikä mun tarvi käyttää kaikkea mulla olevaa aikaa koulujuttuihin, saan nyt välillä kirjoittaa blogia.

Ei ole ollut edes erityisen yksinäistä. Tai en mä kenenkään kanssa ole sen enempää puhunut, yksinäisyys ei vaan ole ollut sietämätöntä. Enkä ole ollut täysin huono ihminen. Siis hyviä päiviä vaihteeksi. Ja pakotan itseni ajattelemaan, että ihan ansaittujakin.

Yritän miettiä mistä tämä muutos tuli. Ehkä siitä, että lauantaina juttelin ihmisten kanssa netissä, niin kuin mainitsin. Tai siitä että sain silloin lauantaina raahauduttua kävelylle. Sillä oli kieltämättä rauhoittava vaikutus, kävellä välillä ilman musiikkia, kuunnella hiljaisuutta ja olla ulkona ilman urheilutarkoitusta. Ja vähän pelätä toisia ihmisiä, oli kuitenkin pimeää ja sumuista ja olin yksin. Mutta se oli ihan jees. Ja sunnuntaina kävin oikealla lenkillä, kai sekin auttoi.

Ei kai tätä tartte nyt liikaa analysoida, on hyvä olla ja se riittää. Kun tätä vaan sais varastoon, tiedän että paskoja päiviä tulee vielä.

Amélie (kuva)