I'll be your hate, I'll be your love

Musta tuntuu, että eilisen hyvän päivän jälkeen oon taas rymisemässä alas. Vielä ei ole erityisen paska olo, vaikka koko ajan huononee. Ruokahalu terveellisten asioiden suhteen laskee (ajatus normiruuasta etoo mua tällä hetkellä), mutta herkkuja voisin syödä vaikka kuinka. En tiedä mistä tämä taas tuli, mutta jälleen kerran tekis mieli vetää ruokaöverit. Ehtihän tässä kolme alle kahdentonnin päivää ollakin, jei. Sunnuntaina oli juuri vajaa pari tuhatta, maanantaina ja tiistaina 1500 päällä. Tänään oli 1600, kunnes sorruin syömään taas vaihteeksi vehnäjauho-rasva-sokeri-möhmää. Miksi sen pitää olla niin hyvää? Ja miksi kunnollinen ruoka ällöttää? Varsinkaan jälkimmäistä en ymmärrä. Ei mulla yleensä tollasta ole.

Ehkä mä oon vaan syöny parina viimepäivänä liian vähän rasvaa, ja nyt kroppa yrittää otta vahinko takas. En mä sitä varsinaisesti tahallani tee, rasva vaan ei pidä kylläisenä, ainakaan siinä määrin kuin sitä kaloriensa suhteen viitsii syödä. Se tuntuu turhalta, kun ei oikeastaan tee muuta kuin lisää makua - ja kaloreita. Tiedän että kroppa tarvii rasvaa. Mutta kun niissä hyvissäkin rasvoissa on kaloreita. Ja esimerkiksi pähkinöiden syöntiä en vaan osaa lopettaa ajoissa. Pitäis vaan muistaa syödä kalaöljyä joka päivä, ehkä se vähän helpottais. On siinäkin tietty kaloreita, mutta koska se on lisäravinne, en laske sitä.

Ärsyttää vaan, kun tänään tuli syötyä liikaa. Tai siis ihan pikkuisen yli 2000 kaloria. Olin just tänä aamuna saanu painon taas kivaan kilomäärään, luulen että huomenna se on taas toissapäivän arvoissa. Sen siitä saa, kun huijaa painon alas: söin puoli pussillista kuivaluumuja eilen illalla, tiedätte varmaan mitä kuivahedelmät yleensäkin tekee isommissa määrin. Taisin käydä neljä kertaa yön aikana vessassa, vatsa oli kipeä ja heräilin vähän väliä hikisenä. (Mitähän sekin sitten ois, jos vetäis oikeita laksoja, en halua edes kuvitella.) Eli surkeasti nukuttu yö takana. Mutta tänä aamuna vaaka näytti kiloa vähemmän kuin eilen, ja se tuntui hyvältä. Ja vatsakaan ei pullottanut ikävästi. Mutta nyt oon syöny liikaa.

Huomisaamu vähän stressaa, kuinka paljon painoa nyt sitten tuli lisää. Ja joo, ei siinä vaa'alla sais joka päivä käydä, mutta mun vaan tarttee tietää. Käyn yleensä illallakin, siitä voi vähän päätellä mitä aamulla on tiedossa. Ja aamulla käyn vaa'alla heti ensimmäisenä, sitten menen vessaan ja käyn uusiksi vaa'alla. Eli siinä kolme kertaa päivässä, joskus enemmän, joskus vähemmän. Mutta päivittäin.

En oikein tiedä mitä ajatella mun syömisistä. Tiedän ettei mun tarvi laihduttaa, mutta ei 1500 kaloria ole mitenkään vaarallisen liian vähän. Jostain syystä vaan tuon määrän ylläpito on vaikeeta. Ymmärtäisen ahmimishalut paremmin, jos niinä päivinä kun rajoitan syömisiäni söisin alle 1000 kaloria. Mutta ei mun kropan pitäis parista 1500 kalorin päivästä panikoitua. Tuntuu vähän siltä, että tästä on pikkuhiljaa tulossa kierre liian syömisen ja rajoittamisen välillä. Voisin ehkä elää sen kanssa, jos nää rajoittavat päivät riittäis kompensoimaan noita liikoja ruokia. Tai en tiedä, kyllä nuo isot kalorimäärät silti pahalta tuntuis. Miksi helvetissä jatkan syömistä, vaikka tiedän jo syöneeni kolme tonnia, eikä edes ole nälkä?

Jotain tärkeämpää mä varmaan taas kieltäydyn ajattelemasta, kun ruoka pyörii mielessä koko ajan. Alkaa ahdistaa, kun ajattelen muita velvollisuuksia. Masennuskin tuntuu taas lähestyvän. Eilisestä onnistumisen tunteesta ei ole juuri mitään jäljellä, ja alan olla taas sillä tasolla, etten usko pystyväni mihinkään. Hiton häiriöt, tarviiko mua tällasta tahtia viskellä? Ei ehdi edes edelliseen olotilaan tottua, niin taas pitää syöksyä johonkin muualle. Jos oisin teini, tää ois normaalia, mutta kun en ole vuosiin ollut. Tunne-elämä on päivästä riippuen jossain 3-15-vuotiaan tasolla, mutta silti pitäis aikuisen velvollisuuksista selvitä.

Kiitos muuten kommenteista joita tässä välissä on tullut. Niitä on ollut mukava lukea. Ja jee, kaksi uutta seuraajaa Blogilistalla. :) Kiitos ihanat.

Entwine: Falling Apart (otsikko), The Simpsons (kuva)