En ole saanut tänään aikaan yhtään mitään. En ole lähtenyt kotoa, en ole tehnyt koulujuttuja enkä kotitöitä. Olen istunut sohvalla ja syönyt piparitaikinaa. Lauantaista lähtien olen muutenkin vaan syönyt, syönyt ja syönyt. Lähes koko ajan epämiellyttävän täysi olo, mutten oikein osaa lopettaa. Ehkä huomenna sitten. Tai jossain vaiheessa tänään, kun tarpeeksi inhottaa. En ole lauantai-illan jälkeen kirjannut syömisiäni ylös, kun kalorit on menny joka tapauksessa yli eikä se kirjaaminen ois sitä vähentäny. Jotenkin onnistun olemaan ahdistumatta asiasta, tosin hävettää ja tunnen itseni epäonnistuneeksi paskaksi. Muttei ahdista kauheasti. On kai sekin jotain.
Lauantaina hain mäkkäristä safkaa, bigmac-aterian ja lastenaterian ja jälkkärin. Söin ulkona kävellessäni, onneksi oli jo hämärää eikä kauheesti ihmisiä liikkeellä. Ranskiksia ja juomia en jaksanut kokonaan, mutta tulihan siinä aika paljon syötyä. Ja olin jo aikaisemmin päivällä syönyt karkkia ja leivoksen. Illalla tilattiin vielä pitsat, joten ruokaa tuli mätettyä. Sunnuntaina en syönyt ihan yhtä paljoa, kai aika normimäärän, mutta tietysti edellisen päivän jäljiltä tunsin itseni jo sillä safkamäärällä turhan täydeksi. Ja tänään tosiaan piparitaikinaa. Ja leipää ja juustoa.
Yritän olla välittämättä, yritän ajatella, että lisääntynyt paino (+1 kilo) on vaan safkaa ja vettä, ei läskiä. Huomenna ei ole vaikeaa rajoittaa reilusti, jos sitä haluan. Siis fyysisesti ei ole vaikeaa, eri asia on mitä tekisi mieli tehdä. Saa nähdä. Nyt on koulun suhteen aika stressaava vaihe. Pitäisi tavata ohjaajia ja saada töitä valmiiksi ja kaikkea.
En oikein keksi kirjoitettavaakaan.Väsyttää, vaikka olen juonut kupin kahvia ja tölkin energiajuomaa. Silti haluisin vaan nukkua. Viime yönäkin olen nukkunut jotain kahdeksan tuntia, ja sitä edellisinäkin ihan tarpeeksi. Miten voi olla näin saamaton? Kun saisin tästä makoilusta ja syömisestä edes jonkinlaista rentoutumista ja energiaa, mutta taustalla pyörii vaan ajatukset siitä kuinka surkea ihminen olen. Ärsyttää, mutten jaksa ryhtyä mihinkään. En jaksa ajatella.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Pienikin kommentti on suuri ilo.