Syömisen rajoittamista

Tällä viikolla mun syömisongelma on vetäny mua ihan mihin se on halunnu. Oon syöny liian vähän voidakseni fyysisesti hyvin ja liian paljon ollakseni tyytyväinen. Kun nyt katselen kalorimääriä, kaikki paitsi maanantai tuntuu aivan liian paljolta. Ja nyt seuraa lukuja, jos et sellaista halua lukea, skippaa seuraava kappale. (Ja luvut on liian isoja että mulla ois mitään oikeeta ongelmaa, joten tuntuu hieman tyhmältä julkaista tämä teksti.)

Maanantaina meni tosiaan alle yhdeksänsataa kaloria. Se oli helppo päivä, viikonloppuna olin syöny paljon, sillä jaksoin. Tiistai meni siedettävästi, söin kyllä enemmän, vähän päälle tuhatviissataa. Tuntuu liialta, mutta toisaalta liikuin myös. Jaksoin ihan hyvin liikunnankin. Keskiviikkona söin siinä tonnineljäsataa kaloria, silloinkin liikuin. Torstaina kyllä mietin, että pitäis syödä enemmän. Seuraavana päivänä menisin lenkille, ja kokemuksesta tiesin, että en jaksaisi, jos en olisi edellisenä päivänä syönyt tarpeeksi. Ajattelukin tuntui kärsivän, en pystynyt samanlaiseen päättelyyn ja järkeilyyn kuin yleensä. Silti en syönyt juurikaan enempää kuin keskiviikkona, vain vähän yli tuhatneljäsataa kaloria. Tänään kävin lenkillä, ja kävi niin kuin arvelin – en jaksanut juuri juosta. Hölkkäilin hitaasti, juoksin vähän intervalleja ja tein lihaskuntoa. Energiaa ei kuitenkaan ollut, vaikka puolitoista tuntia ulkona kuluikin ja siitä suunnilleen tunti ”kunnollista” liikkumista. En tiedä miten pystyin tuohon, fyysisesti tuntui etten  jaksaisi mitään. Tänään oon syöny suunnilleen tuhatkuussataa kaloria, ja se tuntu aivan liialta lenkistä huolimatta.

Järjellä ymmärrän ettei mun toiminta ole fiksua. Osasinhan mä ajatella, että eilen ois pitäny syödä enemmän. Keskiviikkona sentään sallin itselleni mäkkärin nugetteja (170 kaloria neljän paketissa), kun tuntui siltä että taju lähtee. Ei se varmaan ois lähteny, olin mä sentään jotain syöny. Mutta eilinen, en syönyt enempää vaikka ajatustoiminta ei ollut normaalia, vaikka aioin seuraavana aamuna liikkua. Ehkä oisin syöny parisataa kaloria lisää, jos mies ei ois saanu mua ajoissa nukkumaan. Mutta kun en jäänyt yksin valvomaan, ei tullut syötyäkään enempää. Enkä jaksanut nousta syömään sitten kun mies oli nukahtanut.

Ja silti teen mitä teen. Viikonloppuna paino nousi reilu pari kiloa. Tänä aamuna olin taas kaksi kiloa pienempi. Ei tuossa tietenkään ollut mitään oikeaa lihomista tai laihtumista. Syön liian vähän vaikka tuntuu pahalta. En torstaina vaan pystynyt syömään enempää. Alkuiltapäivään mennessä olin syönyt suunnilleen 500 kaloria ja käväisin Lidlissä, teki mieli ostaa leipää tai jotain. Pyörin paistopisteen lähellä, googlettelin kaloreita. Halusin ostaa jotain ja en halunnut. Vakuutin itseni olemaan ostamatta mitään ajattelemalla kuinka ihmiset käpelöi irtomyyntituotteita. Lidl ei oikein myy mitään valmiiksi pakattua pieninä määrinä, ja mä en oo kauheen hyvä syömään vaan osaa siitä mitä osta, joten en ostanut mitään sellaistakaan. Ostin light colaa, en muuta.

Iltapäivällä söin pari hedelmää ja soijavanukasta. Kun pääsin kotiin siinä puoli seitsemän jälkeen olin syönyt reilu seitsemänsataa kaloria. Leivästä ois tullu parisataa lisää. Söin kotonakin aika kevyesti, mutta sitten söin pullan. Sain syödä sen koska olin syönyt tarpeeksi vähän aiemmin päivällä ja seuraavana päivänä liikkuisin. Ja mies söi toisen pakkasessa olleen pullan, joten mulla ei ollut mahdollisuuksia syödä lisää, vaikka oiskin tehny mieli ekan jälkeen. Itsehillinnän pettämistä ei tarvinnut siis pelätä.

Parempi ois ollut, jos oisin käyttäny pullan kalorit johonkin terveelliseen, ja syönyt vähän enemmän muutenkin. Oli turhauttavaa juosta, kun ei jaksanut sitä mitä yleensä jaksaa. Ja silti mun ois pitäny syödä tänään yhtä vähän kuin eilen. Toisaalta taas enemmän. Oisin voinu syödä enemmän, paino oli kuitenki pudonnu jo takas viikonlopun mässäilystä ja olo oli fyysisesti sellainen, että tiesin tarvitsevani enemmän ruokaa. Kaupassa kului taas pitkään, kun mietin voisinko ostaa pitaleipiä tai tortillalettuja. En ostanut, kotona oli kuitenkin täysjyväpastaa ja siitä tulis vähemmän kaloreita terveellisemmin ja lisäksi pitaleivän/tortillan kanssa oisin halunnu kermaviilikastiketta, ja siitä ois tullu turhia kaloreita. Jollain tasolla oisin mielestäni ansainnu pullamössön ja kermaviilin, mutten kuitenkaan voinut ostaa niitä. Kokonaiskalorit ois vaan menny liian ylös.

Saa nähdä mitä viikonlopusta tulee. Olen töissä, pystyn siis syömään hyvinkin vähän, jos haluan. Ja jaloillaan tulee oltua. Toisaalta jaksaminen voi olla vähän huonoa, jos en syö kunnolla. En vielä tiedä mitä tapahtuu. Tänään oon syöny vähän liikaa mielestäni. Olen syönyt xylitol-karkkeja, ne toimii laksoina mulla. Ja olen googletellut varsinaisia laksoja. En kai ole ostamassa niitä. Liikaa riskejä, en halua jäädä niihin koukkuun ja pilata suolistoani. Silti ois kiva päästä liian täydestä olosta jotenkin helposti. En tiedä mihin olen menossa tämän kanssa.

Asiat vaihtelee mun päässä liikaa. Yhtenä hetkenä päätän syödä tarpeeksi, ja seuraavana ruokakaupassa ei ole mitään mitä voisin syödä. Välillä katson itseäni ja näen vaan läskiä ja kaikki on liian isoa. Joskus saatan lenkillä kävellä lasiseinän ohi ja mun jalat näyttää mun mielestä oikeesti ihan hoikan ihmisen jaloilta ja olen hetken tyytyväinen. Ja sitten katson kotona peiliin ja jalat näyttää valtavilta ja vyötärö ei erotu yhtään ja vatsa on turvoksissa. Mä en oikeestaan tiedä miltä näytän.

Oon ajatellu tällä viikolla niin paljon ruokaa, etten ole paljoa koulujuttuja stressannut. Olen toki tehnyt niitä, mutta niiden aiheuttama ahdistus on pysynyt poissa ruokaa ajattelemalla. Ensi viikolla on tentti. Vielä ei ahdista ihan kauheasti, mutta tuntuu että olen lukemisessa jäljessä. Olen kyllä käynyt kaiken materiaalin läpi ja tehnyt siitä yhdet muistiinpanot, mutta haluan tehdä vielä toiset eri tekniikalla ja ehtiä käydä vielä asioita läpi. Sitten tentin jälkeen onkin pelkkiä pitkiä projektitöitä. Saa nähdä miten niiden kanssa selviän. Ajatukset on kuitenkin pyöriny melkein pelkästään ruuassa. Hassua, että mitä vähemmän syö, sitä enemmän ruokaa miettii. En nyt saa mistään muusta kirjoitettua, joten jääkööt tämä tähän. Vähän on masennuksen oloinen tunne taustalla, mutten jaksa miettiä nyt sitä.