Syömisjuttuja

Fiksailin aiemmat tekstit ja laitoin kuvat takaisin. Niitä ei ollut edes kovin montaa. Näköjään kommentit teksteihin eivät siirtyneet kun toin vuodatuksen tekstit tänne, ei voi mitään. Nyt voin kuitenkin keskittyä uusiin teksteihin, kun ei enää häiritse että vanhoissa on liikaa rivivaihtoja kappaleiden välissä.

Viikonloppu meni tosiaan kavereista huolimatta aika paskoissa fiiliksissä. Eilinen oli vähän parempi. Viikonlopun safkojen takia paino pomppasi ylös reilu pari kiloa, mutta eilen onnistuin syömään vähän kaloreita (alle 900) ja enimmäkseen nestemäisenä, joten täksi aamuksi paino oli pudonnut jo kilon. Tänään oon syöny vähän enemmän, siinä 1500 kaloria. Edelleen aika paljon juomina, proteiinijuomaa sun muuta. Toivon että huomenna vaaka näyttää puoli kiloa vähemmän kuin tänä aamuna.

Jännä miten ajatus hyvästä painosta muuttuu. Vuosi sitten tuo 57 kiloa, joka eilen vaa’assa näkyi, ois ollu ihan mahtava juttu. Nyt se on ihan liikaa. 56 on liikaa. Miten tämä tällaiseksi meni? Miksi päästin tämän näin pitkälle? Miksi on niin hiton vaikea keksi hyviä syitä syödä? Siis muista riippumattomia.

Terapeutin mukaan kierrätän kaikki positiiviset jutut muiden kautta: en viiltele, koska muut voisivat huomata, en syö liikaa jos toinen on näkemässä ja niin edelleen. Ilmeisesti tarkoittaen tuolla sitä, että mä en oikeasti halua viillellä tai ylensyödä, mä vaan etsin syyt muista ihmisistä, kun en niitä omassa itsessäni näe. En ole viiltelemättä itseni takia, ainakaan tietoisesti. (Paitsi että piilottelu on perseestä, että siinä mielessä ajattelen itseänikin.) Terapeutti haluisi kai, että löytäisin syyt itsestäni, en viiltelisi koska en haluaisi rikkoa omaa ihoani.

En enää muista mitä terapeuttini tarkalleen sanoi, kun puhui tuosta. Jotenkin se liittyi siihen, että sanon etten syö liikaa koska mies on näkemässä, mutta terapeutti ei usko sen olevan oikea syy. Tai se ei ole hyvä syy, tai sellainen syy joka mulla pitäisi olla. En ihan muista. Kuitenkin muistan, että mua ärsytti. Ajatteleeko se, etten oikeasti pystyisi ahmimaan? Tarkoittiko se sitä, ettei mulla oikeasti ole ongelmaa asian kanssa? Totesin kyllä itsekin aikaisemmin, että syy haluun ahmia on siinä kuinka vähän syön, ei niinkään tunteissa. Silti, ärsytti.

Jotenkin vaikea saada ajatuksia kasaan nyt, ehkä oon liian väsyny, ehkä oon syöny liian vähän. (Mulla on NÄLKÄ!) Syön ihan vähän jotain pientä ja meen nukkumaan. Koetan saada joku toinen kerta vähän enemmän tekstiä, kun ajatukset toimii paremmin.