torstai 9. kesäkuuta 2016

Takapakkia

Hiisi vie, nyt ahdistaa. Ei mitään järkevää syytä tälle, ahdistaa vaan. Kaikki paikat tuntuu vieraille, ehkä tämä johtuu siitä. Vanhat rauhoittumiskeinot kutsuis jälleen. Täytyy puhua tästä huomenna sähkössä. Ei kai mikään suoraviivainen paraneminen ollutkaan tiedossa.


Voi miksi minun pääni ei keksi muuta kuin viiltelyn? Nyt ei edes ole mitään syytä ahdistua. Paitsi oma edistyminen. Niin moni ehti jo kovasti ilahtua siitä, että mulla alkoi mennä paremmin. Nyt mä petän ne kaikki. Paska ihminen.


Ei, ei, samat vanhat ajatukset taas. Mä en halua elää. Luoja, miksi tämä on niin vaikeaa. Auta mua!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Pienikin kommentti on suuri ilo.