Tänään on ollut tunteita joka suuntaan, ja olen ajatellut ja miettinyt suhteellisen paljon omia ajatusmallejani ja sitä kuinka olen ollut mielenterveyteni kanssa jumissa samassa tilanteessa muutaman vuoden. Fiiliksiä on tosiaan ollut kaikenlaisia: olen itkenyt, tuntenut itseni huonoksi ihmiseksi, ahdistunut, viihtynyt, ollut yksinäinen, nauttinut seurasta.
Nyt halusin kuitenkin kertoa, että hetken aikaa tunsin pystyväni tämänhetkisiin velvollisuuksiini, ja että asiat menevät ihan hyvin, vaikkeivät ne alkuperäisten suunnitelmien mukaan menisikään. Ehkä minun pitääkin uskaltaa epäonnistua. Aion silti pärjätä. Joskus saan lukot vielä auki, eikä vähemmän syvissä vesissä uiminen tee minusta eri ihmistä.
Edessä on kuitenkin paljon töitä itseni kanssa, eikä siitä tule kevyttä. Tarvitsen sopivasti haasteita, tarpeeksi rakkautta ja hyväksyntää muilta, sekä armollisuutta itseltäni. Lisäksi pitäisi muistaa, ettei toipuminen ole suoraviivaista. Takapakkien osuessa kohdalle pitäisi löytää viisautta nähdä, mistä ne tulevat, mutta myös olla syyttämättä itseään liikaa. Joskus näen, mikä kaiken tarkoitus on ollut, siihen asti yritän vain luottaa parempaan päivään.
Hienoa kuulla että vointisi on parantunut, olen iloinen puolestasi :) Paljon tsemppiä jatkoon!
VastaaPoistaAinakin hetkeksi. :) Olisi kiva, jos tällaiset hetket kantaisivat pidemmälle.
PoistaKaunis kirjoitus. Nuo asiat kun muistaisit sillon kun on vaikeampi hetki. Oikea tsemppikirjoitus itsellesi :) H
VastaaPoistaOlen minä joskus yrittänytkin lukea tällaisia paremmista hetkistä kertovia juttuja, kun on huonompi olla. Mutta minun on vaikea uskoa ja luottaa näihin tunteisiin. Väsyneenä ja huonon olon keskellä kun tuntuu siltä, että elämäni ei voi muuttua, ja se tulee aina olemaan yhtä vaikeaa.
Poista