Tämä viikko on ollut kohtuullisen siedettävä, ainakin verrattuna edellisiin. On hetkiä, jolloin ei ole ihan hirveän paha olla, mutta silloin olenkin sitten epäillyt onko minulla mitään ongelmaa ollutkaan. Sitten tulee näitä hetkiä, kun positiivisesta ympäristöstä huolimatta masentaa, ja muut ihmiset ovat vain ärsyttäviä.
Aamut ovat olleet edelleen pahimpia, illat tulevat sitten kakkosena. Päivät ovat olleet ok, varsinkin silloin, kun on ollut jotain tekemistä. Olen sivistänyt itseäni kuuntelemalla Youtubesta Yale-yliopiston introduction to psychology -kurssin luennot. Ehkä kuunteluun keskittyminen on osaltaan pitänyt olon parempana.
Kahteen yöhön en ole herännyt kesken unien. Ihan kiva, mutta tämäkin saa minut epäilemään ongelmieni vakavuutta. Taito kai sekin on, että positiivisista asioista repii angstia, ja vielä kyseenalaista sellaista.
Hieman paremmasta olosta huolimatta varsinainen aktiivinen oireilu ei oikeastaan ole vähentynyt. Ja siis tarkoitan nyt syömisjuttuja ja viiltelyä. Tällä viikolla keskimääräiset päiväkalorit ovat olleet siinä 1200, ja olen viillellyt kolmena päivänä.
Lääkäri soitteli, ja nyt on sovittu tapaaminen. Lääkäri käski myös tuplata lääkeannoksen kohta uudelleen, lähinnä kai siksi, että sillä annoksella se on ennen toiminut. Toistaiseksi on ollut vain sivuvaikutuksia, joten saa nähdä miten käy, kun nostan annoksen. Toisaalta toivon pientä huimaavaa sivuvaikutusta, koska se vie huomion kaikelta muulta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Pienikin kommentti on suuri ilo.