Joulusuklaaärsytys

Nukuin viime yönä suunnilleen kakstoista tuntia, joten nyt en saa unta. Tosi kiva juttu, ja hirveen hyvä tapa nukkua joka kolmas yö liikaa, ja muuten liian vähän. Melatoniini ois ehkä auttanu, mutta enpä tullu ottaneeksi. Tällaisessa väsyneen ärtyneessä mielentilassa on sitten hyvä bloggailla. Juuri nyt ärsyttää joulu, tai lähinnä siihen liittyvät syömiset. Tässä tulee siis joulusuklaa-avautuminen.

Jouluna kuuluu syödä paljon, ja se ois kohtuullisen ok, jos syömingit rajoittuis pariin päivään. Koko saamarin kuukausi on vaan yhtä mättöä, joulutorttuja ja pipareita syötetään jo ennen ensimmäistä adventtia. Aatoksi missä tahansa kyläpaikassa ruokaa tehdään niin paljon, että sitä saa jokainen roudata mukanaan niin, että vielä Tapaninpäivän jälkeenkään ei tarvitse mennä kauppaan. Ei se kinkku oikeasti maistu enää edes joulupäivänä, saati tapanina. Ja mikrotetut laatikot on vaan pahoja.

Kuitenkin nuo on suht kevyitä ruokia verrattuna joulun pääpahikseen, suklaaseen. Sitä on esillä joka paikassa ja sitä saa lahjaksi melkein kaikilta - ja ne kaikki lahjasuklaat on niitä samoja panda-fazer-juhlamaitosuklaita keskinkertaisilla täytteillä megalaatikoissa! Me ollaan vasta saatu osa tänä jouluna tiedossa olevista suklaalahjoista, ja jo nyt meillä on kaksi kiloa suklaata.

Jokainen puoleni ottaisi mieluummin pienen rasian (~50g) jotain vähän parempaa suklaata, kuin sen isomman perusrasian. Tarkoitan siis, ettei pelkästään lihomisahdistuva sh-minä halua vältellä suklaaövereitä, vaan muutenkin ne vähän paremmat herkut olisivat kivempi juttu. Rahaa kuluisi lahjan antajalta suunnilleen saman verran.

Itsekin kyllä pakkasin muutamaan lahjaan karkkia ja suklaata, mutta yritin ostaa jotain, mitä ei ihan kaikilta muilta saisi ja aika pieniä pakkauskokoja. Nyt vaan ärsyttää, koska en osaa olla syömättä, jos meillä on suklaata. Haluan myös palata mahdollisimman pian joulun jälkeen normiruokaan (haaveilen jo valmiiksi vähäsuolaisesta ja -rasvaisesta, höttöhiilarittomasta neste/raakaruokapäivästä) ja en usko sen onnistuvan ennen kuin kaikki suklaa on tuhottu eli syöty. Ja ei, mieheni ei syö suklaata yhtä paljoa kuin minä, joten arvatkaapa kenen kroppaan ne kalorit jää.