perjantai 27. joulukuuta 2013

Irrallisuus

Yksinäisyyden ja erillisyyden tunne on ollut mukanani aina. En aisti toisten sieluja, olen yhtä yksinäinen kuin olisin erämaassa ilman toisia. Muiden ihmisten läsnäolo helpottaa fyysistä selviytymistäni, ei muuta. En voi olla ainoa joka tuntee näin. Minulla on hämäriä muistikuvia irrallisuudesta, joukkoon kuulumattomuudesta jo tarhaiästä. En tietenkään voi olla varma olenko vain istuttanut nuo tunteet muistoihini.

Tuntuu kuin sisäinen mekaniikkani olisi erilainen kuin toisilla. Muut näyttävät koskettavan toisiaan, näkevän läheistensä sieluihin asti. Minä tunnen olevani aavistuksen eri lajia, en voi luottaa siihen, että muilla edes olisi tajuntaa. Miten ihmiset kykenevät olemaan ahdistumatta tästä toisten mielien ongelmasta?

Yksinäisyys tunkee kaikkeen, en voi koskaan olla täysin läsnä toisen kanssa. En osaa tuntea sielujen yhtenemistä, en koskaan voi olla täydellisessä yhteydessä ja ymmärryksessä toisen kanssa. Vuorovaikutukseni on vain ruumiin mekaniikkaa, sielu pakenee omaan ulottuvuuteensa ja jättää juuri ja juuri itsestään tietoisen kehon toimimaan yksin.

4 kommenttia:

  1. Aika lailla samanlaisia tunteita kuin täälläkin. On aina jotenkin ulkopuolinen, toisaalta tunnekylmä ja sitten joskus täysin ylitunteellinen aivan odottamattomassa tilanteessa tai omissa ajatuksissaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihmisten kanssa on jotenkin vaikeaa. Toisten kanssa olen välillä poissaoleva, mutta jotain leffaa katsoessa voin olla täysin mukana ja itkeä vähän joka asialle. Oikeilta ihmisiltä tunteet pitää jostain syystä piilottaa.

      Poista
  2. hmm.. Samoja oloja ollut välillä.. En tiedä, mutta yksi vaihtoehto voisi olla dissosiaatiohäiriö.. Näin minulle kertoi oma terapeuttini, kun valitin ja valotin "irralista" olotilaa.. On mukana maailmassa, mutta ei kuitenkaan ole. Ihmeellinen olotila, josta voi kuitenkin selvitä läsnäolevaksi ihmiseksi..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jonkinlaista dissosiaatiota tuo on, mutta ei tarpeeksi ollakseen erillinen häiriö. Siis omalla kohdallani. Tällainen oireilu kuuluu stressin yhteydessä epävakaaseen persoonallisuuteen, joka minulla on ollut diagnoosina.

      Poista

Pienikin kommentti on suuri ilo.