Opintotukipäivä. Vihdoin. Nyt on rahaa mennä apteekkiin ja ostaa melatoniinia. Toivottavasti se auttaa, tällä viikolla on nimittäin mennyt joka yö reilu pari tuntia nukahtamiseen. Olen kuitenkin yrittänyt nousta ajoissa, ettei unirytmi menisi ihan kokonaan. Oikeastaan unirytmini on ihan kunnossa, se vaan ei sovi siihen, mitä sen minusta riippumattomista syistä pitäisi olla.
Olen luonnostani iltaihminen, olen aina ollut. Eläisin mieluusti luonnollisen rytmini mukaan, mutta jos haluaa saada mitään aikaiseksi, on pakko herätä aiemmin kuin kroppani tykkäisi. Lisäksi mikäli haluaa yhtään yhteistä aikaa miehen kanssa, ei voi käyttää koko iltaa opiskeluun. Tämä yhteiskunta on rakennettu aamuihmisille. Ihan sama, että nykyisin ei enää tehdä niin paljoa raskasta fyysistä työtä, joka on pakko aloittaa kun on vielä viileää, jostain syystä toimistotyöt ja opiskelut ja kaikki on pakko edelleen aloittaa aamulla. Ehkäpä se melatoniini tekee musta taas yhteiskuntakelpoisen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Pienikin kommentti on suuri ilo.