Ehdin kirjoitella lyhyen postauksen ennen kuin melatoniini alkaa toimia. Ihana aine muuten, unirytmini on aika normaali, vaikka nukun ehkä hiukan liikaa nyt. Toivottavasti tämäkin tasaantuu, kun univelat on kuitattu. On ihana tunne olla oikeasti väsynyt, tuntea kuinka kroppa alkaa vajota uneen. Ja nopeasti, uni tulee alle puolessa tunnissa väsymyksen ensimerkkien jälkeen. Vielä kun oppisi ajoittamaan pillerit niin, että uni tulisi vasta sängyssä eikä illan viimeistä telkkariohjelmaa katsoessa sohvalla.
Uusia lukijoita on tullut (47 bloggerissa, 12 blogilistalla, 2 bloglovinissa), kiva juttu. Ja kommenttejakin, niihin on ollut tarkoitus vastata, mutta en ole vaan jaksanut ajatella. Olen kuitenkin lukenut ne ja olen iloinen, että olette kommentoineet.
Tekemistä on kovasti. Yhteydenottoja moneen suuntaan, uusia ihmisiä, uusia asioita, paljon muistettavaa. Täytyy myöntää, että sietokyvyn rajoilla mennään. Olen aika väsynyt ja suurimman osan ajasta toimin automaattiohjauksella.
Itsetuhoisuudessa ja syömisessä on jonkinlaista paranemista: edellisestä ihon rikkomisesta on kohta viikko ja olen syönytkin hiukan enemmän. Päätin muuttaa tavoitteita: 1500 (terveellistä) kaloria päivässä ja vähintään kolmena päivänä viikossa liikuntaa, joista yhden pitää sisältää lihaskuntotreeniä. Tosin muillakin kerroilla pitää muistaa ajatella keskivartaloa, että tukee itseään tarpeeksi selkä- ja vatsalihaksilla.
Vajaan viikon on ollut siis kohtuullinen olotila, vaikka en olekaan ollut täysin läsnä. Nyt tuntuu, että lähestyn hieman enemmän todellisuutta ja pieni masennuksen/ahdistuksen/jonkin pahan tunne tulee myös lähemmäksi.
Mukava lukea, että sinulla on hyviä tavoitteita. Usko vaan, että syömisen myötä fyysinen olo paranee.
VastaaPoistaVoit harjoitella läsnäoloa pienillä harjoituksilla. Luin jostakin sellaisesta harjoituksesta, että ota vaikka pähkinä tai rusina. Katso ensin sitä. Sitten haistele sitä. Ota sitten käteesi se ja tunnustele sen muotoja. Laita se sitten suuhusi ja maistele sitä. Sitten pureskele se ja nielase. Pienillä fyysisillä harjoituksilla, voit oppia läsnäoloa. Kun teet tätä harjoitusta, keskity näihin ohjeisiin, äläkä ajattele muuta. Kokeile. Voihan se vaikka olla hauskaakin. Itse joskus kokeilin ja tajusin miten automaattisesti teemme monia asioita elämässä.
Lämmöllä
Milla
Pakenija, pakko vastata näin Millan kommentin alle, kun kyselit miulta osastohoidosta ja yleensäkin siellä olosta: Millan ehottama harjotus on tuttu miullekin osastolta! Vaikka suurimman osan oon unohtanu aktiivisesti, aina välillä pelkotilojen kasvaesa muistan muutaman harjotteen, joista tämä on yksi toimivimmista.
PoistaMillalle, ihana kuulla siulta tämmönen ohoje! Mistä opit? :)
Olet kovasti ajatuksissani, Pakenija!
Minäkin olen tehnyt tätä. Ajatus tällaisen tekemisestä ahdistaa, ainakin juuri nyt. Osittain tämä johtuu siitä, että kun tein tätä ensimmäisen kerran, mulla oli huonompi jakso menossa. Yhdistän siis tämän harjoituksen siihen. Toiseksi suhtaudun hyvää tarkoittaviin neuvoihin huonosti - olen tottunut kuulemaan ne niin, että olen tähän mennessä toiminut väärin tai huonosti, kun en ole näin tajunnut toimia.
PoistaOpin läsnäoloharjoituksen jostain Mindfullness -kirjasta. Tästä aiheesta löytyy kyllsssä tietoa netistä vaikka hakusanoilla.
VastaaPoistaToinen hyvä harjoitus on meditaatio eli hiljentyminen. Istu selkä suorana tai makaa pitkällään. Laita silmät kiinni. Yritä hiljentää mielesi. Alussa tulee erilaisia ajatuksia mieleen. Tarkkaile niitä kuten ulkopuolinen. Esim. jos jokin asia päivällä on ahdistanut sinua, tunnista tilanne, sitten totea mielessä - se oli ahdistavaa ja sitten päästä irti. Pikku hiljaa mieli hiljenee ja tulee ihana rauhan tunne. Saa kokeilla ;)
Milla
Olen tehnyt tällaista ja kuullut näistä harjoituksista aiemminkin. En vaan ole ihan varma haluanko olla tämän enempää läsnä. Lievä dissosiointi pitää masennuksen ja ahdistuksen kurissa. Jos voisin olla varma, että läsnäolosta tulisi hyvää oloa, en epäilisi yrittää saavuttaa sitä.
Poista