Olen saanut tällä viikolla paljon asioita hoidettua, hommat on aika hyvässä vaiheessa. Siitä huolimatta ahdistus tuntuu nyt kasvavan. Voi tietysti olla, että se pääsee pahemmaksi nyt, kun siihen "on varaa". Ei ole niin paljoa hoidettavaa, joten ahdistukselle on tilaa.
Ahdistus tuntuu nyt kovin epämääräiseltä, ei oikein ole mitään yksittäistä kohdetta, vaan monta. Haluaisin saada tekemättömät asiat tehdyksi nyt heti. Haluaisin saada to do -listani kaikki kohdat yliviivatuksi, mutta ei se keskellä yötä onnistu. En voi tulostaa papereita, koska tulostin on niin äänekäs, ettei olisi kovin naapuriystävällistä käyttää sitä. En voi siivota, sekin on liian äänekästä. Lisäksi ajattelukykyni tuntuu kovin heikolta, ja minkään loogisuutta vaativan tehtävän tekeminen tuntuu vaikealta. Keskittymiskykykin on sen verran hukassa, että jopa tämä blogin kirjoittaminen tuntui liian suurelta.
Jotain yritän kuitenkin tehdä, koska tiedän etten saa tässä mielentilassa unta, vaikka yrittäisinkin. Viimeiset melatoniinit otin eilen, enkä muistanut tänään ostaa lisää. Aion ostaa vielä yhden paketin, koska edessä on päiviä, joina hyvä uni edeltävänä yönä on tärkeää.
On kovin levoton olo. Tekee mieli ravistella käsiä ja kävellä ympäriinsä. En ole ihan varma miltä levottomat jalat tuntuvat, mutta luulen että käsissäni tuntuu samalta.
En jaksaisi kirjoittaa enempää, mutta tuntuu että olisi asiaa. En jaksa vaan muotoilla ajatuksiani. Ehkä viimeaikoina on ollut vain liikaa tekemistä. Ehkä tämä johtuu syömisistäni. Turhauttaa, ahdistaa, stressaa, pelottaa. Haluaisin purkaa tämän ihooni, koska muutakaan en osaa. Tai yritän kirjoittaa, mutta siihen tarvitaan ajatuksia ja sanoja ja se on hidasta. Viilto tai palovamma auttaa heti. Lopetan tähän, koska en saa mitään selkeää aikaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Pienikin kommentti on suuri ilo.