maanantai 23. syyskuuta 2013

Rakas pieni minä,

minusta on ihan kauhean epäreilua, ettet koskaan oppinut olevasi tarpeeksi hyvä epäonnistuessasikin. Olen kamalan pahoillani, etten minä itsekään anna sinun kelvata tai pelätä tai osoittaa heikkoutta. Sen sijaan että jaksaisin lohduttaa sinua ja vakuuttaa, että pärjäämme, minä rankaisen sinua siitä ettet aina jaksa ja pysty kaikkeen. Minä haukun sinua lapselliseksi ja säälittäväksi, minä revin ihosi rikki ja lyön sinua, minä lähetän sinut nukkumaan ilman ruokaa ja minä jätän sinut selviämään yksin.

Minulla ei ole kaiken tuon jälkeen oikeutta pyytää tätä sinulta, mutta ole kiltti, älä jätä minua. Älä menetä toivoasi sen suhteen, että vielä joskus osaan kohdella sinua niin kuin ansaitset. Tarvitsen sinua. Haluan oppia olemaan parempi sinulle, haluan ettei sinun tarvitse enää pelätä. Sinussa on niin paljon kaunista ja hyvää, että olisin paljon mitättömämpi ihminen ilman sinua.

Sydämessäni sinua kanten, aikuinen minä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Pienikin kommentti on suuri ilo.