Eilen ahdisti lähetettävät sähköpostit. Tänään sain ne lähetettyä, ja enemmänkin. Lähetin myös terapeutilleni sähköpostia, koska aattelin, että ois kiva kertoa saaneeni aikaiseksi joitain - olin niin ahdistunut viime tapaamiskerralla. Sitten minun kiusaamistaani ilkeyksillään harrastava puoleni pääsi ääneen. Se haluaa pärjätä itse ja olla aikuinen, ja se inhoaa kaikkea, mistä voi päätellä, etten minä ole supervahva ja itsenäinen. Siispä se sanoi:
Mitä hittoa sä terapeutilles kirjoitat? "Kato mitä mä tein, ihan ite vähän epämukavan asian. Oothan sä ylpee, oothan?" Saamarin lapsellista valitusta. Sä oot aikuinen, tajuatko! Ei tartte kinuta hyväksyntää ja vahvistusta. Sitä paitsi, sähköpostien lähettäminen? Siitäkö muka pitäis olla ylpee? Sehän on ihan tavallista toimintaa!
Se siitä tyytyväisyydestä. En oo taaskaan saanu mitään aikaseks.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Pienikin kommentti on suuri ilo.