Nyt olen elänyt läpi kolme viikkoa sähköhoitoa. Joku jo aiemmin kommentoi, ettei suostuisi sähköhoitoon mistään hinnasta. Vaikka olo on välillä tuntunut oudolta, en kadu hoitoon lähtöä. Tällä hetkellä minulla on paljon parempi olla. En haaveile enää kuolemasta eikä oloni ole tuskainen.
En hämmästy, jos masennus palaa. Se on kuitenkin ollut kumppaninani viimeiset kymmenen vuotta, en usko että siitä näin helposti pääsee. Ja kuten minun potilasasiakirjoissani lukee, oma vaativuuteni tekee minusta masennukselle alttiin. Ensi syksy vielä ainakin kuluu terapiassa, toivottavasti opin jotakin hyödyllistä.
Mikäli masennus palaa, olen valmis palaamaan takaisin sähköhoitoon. En pidä sitä barbaarisena tai kyseenalaisena menetelmänä, minua se auttoi, joten uskon että se voi auttaa uudestaankin.
Kuitenkaan en osaa ajatella itseäni oikeasti sairaana. Toisaalta sähköä ei terveen ihmisen päähän tungeta. Jotakin pitäisi kai vielä omassa ajattelussa osata muuttaa.
Ja muuten, jos joku haluaa kysyä jotain sähköhoidosta, voin yrittää vastailla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Pienikin kommentti on suuri ilo.