Mulla on hirveä olo. Haluaisin vain kuolla. Ei kukaan jaksa mua. Mä oon saatanan rasittava huomionkipeä pentu. Mussa ei ole mitään elämän arvoista. Mikään ei tunnu miltään.
Miten helvetissä mun elämästä tuli tällanen. Mikään ei ole pielessä ja silti tuntuu vaan pahalta. Mä en jaksa. Mä ymmärrän miksi ihmiset tekee itsemurhia.
Mä en kestä. Eikä kukaan kestä mua. Ei ketään kiinnosta auttaa mua. Ne sähköhoidon ihmisetki vaan haluaa musta eroon. Ei mun elämässä ole mitään vialla, mä olen vaan kiittämätön itsekäs kakara.
Heippa!
VastaaPoistaOon usein aatellu siuta ja hämmennyin ko luin blogin kautta uusista postauksista luulin et lopetit.
Mie selvisin. Oon terve, elämänhaluine ja vapaa. Oon oppinu näkemää elämää eri kantilta ko aiemmi. Ja mie olin hukassa masennuksen syövereissä sentää parin kymmenen vuojen aja.
Toivon siulle onnea ja rakkautta elämään, toivoa parantunumisesta on aina! AINA. Sillonki ko ei tunnu sille. Vaikka en tunne siuta hen.koht. nii oot tärkeä ja aina osa miun maailmaa ajalta jolloin kirjotin blogia ja aloin toipua. Siullakin on toivoa, sitä on aina.
Rakkaudella,
Puuropata