Sähköhoitoni päättymisestä on nyt melkein kaksi viikkoa aikaa. Olen ajatellut ja ymmärtänyt uusia asioita nyt, kun vointini on ollut parempi. Tässä ainakin pari niistä.
Mieliala ja omat mahdollisuudet vaikuttaa siihen
Masentuneena tunsin jatkuvaa syyllisyyttä omasta mielialastani. Pelkäsin ja ajattelin ylläpitäväni masennusta tahallani huomion tai minkä lie syyn takia. Nyt olen huomannut, että positiivinen mieli ei suurimmalta osin riipu omasta päätöksestäni. Parhaat päiväni ovat olleet sellaisia sattumalta. On toki ollut mahtavaa nauraa niin, että nauru tulee vatsasta asti sen sijaan, että vain naurahtaisin. En muista milloin viimeksi nauruni on ollut tällaista, siitä on vuosia. Pääasiassa päivät ovat vain olleet hyviä, en ole erityisesti yrittänyt tehdä niistä sellaisia. Toki ulkoiset tapahtumat vaikuttavat mieleen sekä hyvässä että pahassa, ja niin elämässä kuuluukin olla.
Se, mitä tästä voin yrittää hyötyä on ymmärrys siitä, että jos minulla voi olla hyviä päiviä ilman, että pyrin tuottamaan niitä, eivät huonotkaan päivät ole minun syyni. Lisäksi olen konkreettisesti nähny kuinka paljon enemmän huomiota hyväntuulisena saa, joten kuvitelma että pyrkisin masennuksella saamaan huomiota, ei voi olla todenmukainen, jos niin vielä joskus ajattelen.
Mitä masennus on
Masennuksen luonne on selvinnyt minulle tarkemmin, kun olen päässyt kokemaan elämää ilman sitä. Olenkin äkkiä halunnut asioita, halunnut nähdä ihmisiä ja ennen kaikkea myös jaksanut toteuttaa halujani. Masennus on minulle paitsi surullista mielialaa, myös haluamisen, motivaation ja energian puutetta. Ei siis ihme, että elämä tuntuu vaikealta, kun ei tunnu olevan mitään, minkä vuoksi tehdä jotain.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Pienikin kommentti on suuri ilo.