Muhun sattuu. Mua ahdistaa se, että en saa mitään tehdyksi. Mieleni haluaa hukuttaa pahan olon mihin tahansa. Haluan syödä hiilareita, viiltää käsivarteni auki, oksentaa, polttaa ihoani, ottaa enemmän lääkkeitä kuin minun kuuluisi, juoda viinaa, ihan mitä tahansa. Oikeasti kaipaan vaan halausta ja syliä, tukea joltakin sellaiselta, jonka kanssa saan olla lapsi. En jaksa velvollisuuksiani, en jaksa huolehtia asioista, en jaksa olla aikuinen.
Minulla on vain mieheni. En minä voi hänen kanssaan heittäytyä lapseksi, ei se ole reilua. Suhteemme kuuluisi olla tasa-arvoinen, en voi vaatia häntä olemaan ainut aikuinen. En tiedä auttaako nykyinen lääkitys. Tarvitsen lisää apua, mutta minulla ei ole rahaa. Hävettää, kun en jaksa. Pelkään kaikkea. Näen tulevaisuudessani vain epäonnistumisia. Pelkään tämänhetkisen tilanteeni takia heittäväni hukkaan kaikki edellisten vuosien opiskelut ja putoavani jonnekin yhteiskunnan ulottumattomiin.
Sä pärjäät vielä!:) tee alkuun paljon pieniä tekoja jotka tukee hyvinvointia, sit isoja ja lopulta ootkin onnellinen!:D
VastaaPoistaKiitos rohkaisusta. :)
PoistaTuttuja fiiliksiä itsellenikin viimeisten kymmenen vuoden ajalta...Joskus tuntuu että elämä on vaan pelkkää paskaa mut usko pois, hyviä päiviäkin tulee vielä eikä sun tulevaisuus ole ennalta määrätty, kaikki muuttuu varmastu vielä paremmaksi, päivä kerrallaan <3
VastaaPoistaKiitos kommentista. Yritän jaksaa tehdä joka päivä edes jotain, tuntuu vaan tosi turhauttavalta, kun ei jaksa niin paljoa kuin haluaisi.
Poista